« Meeting the standards | Main | Sanoilla on väliä »

Comments

Feed You can follow this conversation by subscribing to the comment feed for this post.

J Juhola

Huippu-urheilu ei ole välttämättä huippupeliä, mutta huippupeliä ei voi olla ilman huippu-urheilua. Sanoisin Hännisen tehneen kärpäsestä härkäsen kirjoituksessaan kokonaisvaltaisen valmennuksen puutteesta liiton julkituloissa. Eiköhän Forsmanin teksti ole maajoukkuetoiminnan ja -tien kehysraameissa ainut järkevä lähestymistapa viedä suomalaista salibandykehitystä eteenpäin, eikä tavoitteena ole pikavoittojen lunastaminen, vaan katse on useampien mm-kisojen päähän. Ei majutien kulkijoille voi antaa sellaista käsitystä, että huipulle pääsyyn riittää pelkät hyvän tiimipelaajan ominaisuudet. Kuitenkin jokainen majuvalmentaja tietää varmasti, että parhaista yksilöistä ei saada aikaan parasta joukkuetta, vaan kyse on roolituksesta, joukkueen yhteenpelaamisesta ja taktiikasta yhtenä kokonaisuutena. Se, että liiton harvoista tapahtumista osa uhrataan yksilöominaisuuksien mittaamiseen antaa selvän viestin koko salibandykentälle mitä ryhmätaitojen lisäksi tulevaisuuden pelaajalta vaaditaan. Kuitenkin nyt ja tulevaisuudessa 99.99% pelaajakehityksestä tapahtuu seuratasolla. Tavoite urheilullisuuden lisäämisestä ei mitenkään muuta sitä.

Summa summarum: Tulevaisuuden maajoukkue valitaan urheilullisesti (fysiikka, yklsilötaito, lepo, ravinto) paremmasta materiaalista, kuitenkin tarkoituksena kasata edelleen toimivin joukkue pelitavan mukaan, ei parhaita yksilöitä. Samalla mahdollistetaan uusien pelitapojen kehittymistä parempien yksilöntaitojen seurauksena, eikä jäädä kehityksessä paikalleen. Kaiken päätavoite on kuitenkin urheilullisuuden leviäminen juniorisarjojen kautta hiljakseen aikuistasoille ja sen myötä suuren yleisön kiinnostuminen lajista, jolloin ammattilaisuuden mahdollisuus lajin parissa lisääntyy. Pikavoittojen metsästäjät ovat huolissaan opiskelijakisojen heikosta menestyksestä ja puhuvat yksilötaitojen liiallisesta korostamisesta, vaikka juuri siinä (=fyysisyys) olemme eniten vaarassa jäädä keskieurooppalaisten jalkoihin lähitulevaisuudessa.

AjHanninen

Niin, sillä "pelitavan kehittäminenhän" on helppoa, mietitään kabinetissa ja kerrotaan vain pelaajille ennen peliä tai turnausta mitä tehdään. Siihen saakka voidaan kehittää yksilöitä.

Joten ei ole kyseessä "kärpänen" vaan "härkänen", koska juuri tämän ongelmaa ja mahdottomuutta ei ymmärretä.

Perttu Kytöhonka

Lue J Juhola uudelleen vielä rauhassa, jonka jälkeen pohdit onko blogin kirjoittajien ykkösmurhe huono tulos opiskelijakisoista vai kenties erittäin heikkotasoinen pelaaminen ja vasurilla tehty valmistautuminen. ”Meeting the standards” sisältää otsikkona jo vihjeen.

Mitä tulee Antti Hännisen tekstin kommentointiin, yksi lisälukeminen ei ehkä riitä.

J Juhola

Oletko tosissasi, että maajoukkueen menestykselle on kaikkein tärkeintä käydä pelitapaa läpi kahdeksan päivän sijasta kokonaiset kymmenen päivää vuodessa ja jättää fysiikkatestit tekemättä? Vai pitäisikö majuun valittujen vaatia seuravalmentajaansa muuttamaan pelitapansa maju-yhteneväiseksi, jotta kompleksisuuden sisäistämiseen jää varmasti tarpeeksi aikaa?

Eiköhän kaiken taustalla vaikuta vähäisen ajan käyttämisen priorisoiminen ja muutama päivä fysiikkatesteihin on katsottu kokonaisvaikutukseltaan (juniorit, majukynnyksellä olevat, majupelaajat ja hiljakseen myös koko kilpasalibandy) hyödyllisemmäksi. Liitolla pitää olla suurempia ja kauaskantoisempia tavoitteita kuin vain seuraavat mm-kisat. Varmasti ne opiskelijakisatkin olisivat menneet paremmin, mikäli kisojen alla olisi testaamisen sijasta keskitytty enempi pelitapaan ja testit ajoitettu aikaisempaan kevääseen. Suuressa kuvassa tuolla ei liene suurta merkitystä olevan, vaikka itseänikin harmittaa katsoa omien poikien tappiopelejä. Tärkeintä suomalaiselle salibandylle on kuitenkin pysyä 1-2 kärjessä pitkällä tulevaisuudessakin ja siinä lajin urheilullisuudella tulee olemaan suuri merkitys.

Kärpäsestä saa härkäsen tässä yhteydessä mikäli (tahallaan tai tahattomasti) jättää huomioimatta majutoiminnan viitekehyksen ja pidemmän aikavälin merkityksen koko lajille.

Perttu Kytöhonka

Haiskahtelee J Juhola olkiukkoilulta + lisäksi en ymmärtänyt kysymystäsi "Vai pitäisikö majuun valittujen vaatia seuravalmentajaansa muuttamaan pelitapansa maju-yhteneväiseksi, jotta kompleksisuuden sisäistämiseen jää varmasti tarpeeksi aikaa?" Vastaus tähän, ei ja joku GIF perään. Käytit nyt kompleksisuutta lauseessasi oudosti ja sen myötä epäilen, että tarvitset edelleen hieman lisää aikaa Antin tekstin lukemiseen.

Mutta mitä tulee siihen ajankäyttöön, mitä vähemmän aikaa, sitä enemmän pitäisi käyttää joukkueen yhteistoiminnan ja pelin kehittämiseen. Se pelitapa kun ei siirry suoraan videolta tai taktiikkapalaverista pelikentälle. Se on jatkuva, (valmennusjohtoinen) prosessi. Toki jos fläpit isketään kentällisille ja evästys on, että "sopikaa tuosta, nämä pari teemaa" niin sit varmaan ihan sama. Jos pelaajan fyysinen kunto on merkittävän heikko, se tulee tuollaisessa tiukassa pelitapa edellä vedetyssä 4-5 päivän setissä karusti esille. Tämän voin itse omakohtaisen kokemuksen osalta todeta. Sitten tällaiset pelaajat irralleen, käydään hommaa läpi että nyt ei meinaa tämä riittää ja laaditaan suunnitelma mitä voidaan tehdä arjessa paremmin.

Meitä, tämän blogin kirjoittajia se iso kuva nimenomaan huolettaa. Suomi toimii tällä hetkellä melko mekanistisilla käsityksillä pelaamisesta ja liitolla puuttuu taustaoletukset pelistä. Ja se nimenomaan tulee näkymään isossa kuvassa.

AjHanninen

Mä vielä jatkan, että me ollaan nyt reilu vuosi kirjoiteltu siitä, että pelitapa kuuluu harjoitteluun ja ohjaa tekemistä, koska salibandy on taktista joukkuepeliä.

Erityisesti tämä blogiteksti keskittyi siihen, että paras siirtovaikutus saadaan kun pelin eri ulottuvuudet yhdistyvät harjoittelussa. Siis harjoitellaan ja valmennetaan salibandya sellaisena kuin se on. Salibandyyn kuuluu taktinen, tekninen, fyysinen ja psyykkinen ulottuvuus ja ne vuorovaikuttavat keskenään. Siis tulee harjoitella niitä yhtä aikaa. Sä nyt siis kysyt että pitäiskö se taktiikka olla aina mukana? No pitäisi, jos halutaan kehittyä salibandyssa ja käyttää aika tehokkaasti.

Ja se taktiikan harjoittelu siis ei tarkoita pelkkää kävellen pelitavan hieromista, vaan intensiivistä pelin harjoittelua niin että sitä pelitapaa työstetään pelinomaisella intensiteetillä, pelin ympäristössä. Kilpaillen.

Salibandya pelataan jollain tavalla ja tyylillä - pelitavalla. Lajissa kilpailevat joukkueet, joiden jokainen pelaaja voi yhtä aikaa auttaa joukkuetta. Tämä parantaa todennäköisyyttä onnistua pelitilanteissa - ja se tapahtuu joukkueen pelaajien välisen koordinaation ja kommunikaation avulla. Sitä kutsutaan taktiikaksi.

Kommunikaatio (koordinaatio) on joko tietoista ja tarkoituksella harjoiteltua tai sitten tiedostamattomasti opittua. Tiedostamattomaan puoleen voi vaikuttaa kun kehitetään pelaajien tapoja toimia vaistomaisesti. Se ei onnistu luennoiden ja piirtäen, vaan vaatii pelaamisen harjoittelua ja aktiivista valmentamista lajiharjoituksissa. Meillä on eri käsitys siitä mitä on taktiikka ja sen harjoittelu. Olisi ehkä todellakin hyvä lukea ja pohtia, mitä olemme kirjoittaneet - niin puhuisimme suunnilleen samasta aiheesta.

J Juhola

Vastaukseen on mennyt nyt hetki, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan. Koko tämän reilun kaksiviikkoisen olen yrittänyt sisäistää Antin kirjoitusta, mutta jos on lusikalla annettu, niin on paha kauhalla vaatia.

Te puhutte liitosta ja kabineteista, vaikka tosiasiassa tarkoitatte Rantalaa, Nykkyä, Erikssonia, yms. liiton valmentajia, jotka näistä peliin liittyvistä asioista todellisuudessa päättävät ja joiden kanssa keskustelemalla liitto linjaa pitempiaikaiset suunnitelmat suomalaisen salibandyn tarpeisiin. Eiköhän tämä urheilullisuuden lisäämisen tavoite ole tullut ilmi valmentajien välisissä keskusteluissa kansainvälisistä peleistä ja muiden maiden havaittavista kehitystrendeistä. Minä vaan ihmettelen, että millä lihaksilla Te näitä ratkaisuja tekisitte oikeammin tai paremmin? Näyttöjä ei ainakaan toistaiseksi ole pahemmin esittää mielipiteittenne tueksi, vai onko?. Eipä siinä, jostainhan on keskustelun aina lähdettävä liikkeelle, mutta kovin varmoja mielipiteitä täällä tuntuu esiintyvän, kuitenkin ilman konkretiaa. Uskoisin jokaisen lajin huipulla menestyvän valmentajan olevan tietoinen peliharjoitusten/pelinkaltaisten harjoitusten tärkeydelle joukkueen kehittymisessä ja lopulta menestymisessä. Se mitä Te ette ota huomioon on yksilötaitojen ja urheilullisuuden merkitys tulevaisuuden maajoukkueille ja ymmärrys tuntuu puuttuvan varsinkin ajan rajallisuudesta: Ei majussa ole aikaa keskittyä fysiikkaan tai henkilökohtaisiin taitoihin, vaan kaikki mahdollinen aika keskitetään taktiikkaan ja siinä sivussa vähän henkiseen puoleenkin. Teknisten ja fyysisten testien tarkoituksena ja ajankäytön perusteena on antaa pelote jokaiselle maajoukkueeseen haluavalle (nyt ja varsinkin tulevaisuudessa) omien yksilötaitojen riittämättömyydestä ja siten saada laajemmassa mittakaavassa yksilökehitystä, jota ei voi vaatia seuroilta/seuravalmentajilta (koska jokainen valmentaja käyttää joukkueen viikkotunnit haluamallaan tavalla, osa jopa pelkästään pelinomaisesti treenaamalla ;) ). Testien tarkoitus ei ole löytää sitä parasta 20m juoksijaa tai kevennyshypyn ponnistajaa, vaan pistää jokaisen tulokset pelaajan itsensä nähtäville ja koska tahansa uudestaan haettaville, jolloin halu omasta kehityksestä voi syntyä niille, joille se ei ole muutoin luontevaa. Majuun valituilla on kuitenkin yleensä kilpailuvietti kunnossa. Tieto fyysisten ominaisuuksien valvonnasta saa aikaan moninkertaisesti enemmän kuin varsinaiset tulokset. Ja eiköhän siellä ole näinä testipäivinäkin pelattu ja käyty pelillisiä asioita läpi palaverien kera. Näin ainakin oli aikaisemmin, Nykkytilasta en osaa sanoa. Päivässä voi kuitenkin tehdä vain rajallisen määrän pelitapaharjoitteita, jotta ne ovat pelaajien sisäistettävissä ja jotta lihaskohtaiset rasitukset eivät lisää loukkaantumisriskiä turhaan.

Taktiikan merkitys on joukkueelle tärkeä, mutta toisin kuin väitätte, niin joka pelissä tapahtuu asioita "tyhjiössä" ja vieläpä lähes joka vaihdossa: Pallo kimpoaa maalivahdista/tolpasta/vastustajasta, oman tai vastapuolen pelaajalle tulee henkilökohtainen virhe, pomppivan pallon tavoittelutilanne maalin edustalla, yms. Näitä tilanteitahan on peli täynnä ja katsomalla minkä tahansa pelin maalikoosteen pystyy helposti huomaamaan taktiikan ja toisaalta henkilökohtaisen taidon/tuurin merkityksen maalien syntymiseen. Tottakai pelitilanteiden onnistumisen todennäköisyytta pystyy parantamaan onnistuneella pelitavalla, mutta niin pystyy myös täydellisessä tyhjiössä tehdyllä henkilökohtaisella suorituksella. Molemmat asiat kuuluvat peliin. Kuten olette itse todenneet, niin maalin syntytavalla ei ole merkitystä, vain maalilla on (tai vastustajan maalin estämisellä).

Nyt kun olette todenneet Petteri Nykyn olevan vajavainen valmennustaidoiltaan, niin kertokaahan onko Classikin menestys Salibandyliigassa parhaasta pelinomaisesta valmentamisesta johtuvaa vai onko siellä kenties koossa keskimääräisesti kovakuntoisin ja keskimääräisesti yksilötaidoiltaan paras joukkue? Vai olisiko kysymys molemmista riittävässä määrin toteutettuna? Antti varmaan seurassa olleena tietääkin, että kaikki yksilöominaisuudet ei tuossa porukassa synny pelkistä pelinkaltaisista harjoitteista.

Perttu Kytöhonka

Lyhykäisesti. Siinä kohtaa kun heittää "Missä näytöt" -kortin oman kritiikin kritiikin tueksi, ei oikeastaan riitä mielenkiinto keskustella nimimerkin kanssa sen enempää. Pitäisikö kysyä Herra Nimimerkin omia näyttöjä, että onko ne kovemmat kuin blogin kirjoittajilla? Koska jos ei ole, niin samalla logiikalla et tietenkään voi kyseenalaistaa kirjoittajien näkemyksiä. Silloin toisaalta tietää, että pätevät argumentit on jo vähissä, kun näitä kortteja pelataan. Mutta allekirjoittanut on ihan sinut omien tulostensa suhteen, on kyse sitten sarjapisteistä, pelaajakehityksestä tai muusta seuran valmennus- ja toiminaympäristön rakentamisesta, kiitos kysymästä.

Mitä tulee konkretiaan, tässä blogissa löytyy teoreettis-filosofisten pohdiskelujen lisäksi ihan treenimallejakin, klippejä pelistä, miten tilanteita voi lähteä purkamaan etc. etc. Se, että puhut ajan rajallisuudesta mj-ympyröissä osoittaa toisaalta, että ainakaan et ole ymmärtänyt lukemaasi - juuri ajankäyttö ja sen tehokkuus on blogin kirjoittajien lempiaiheita.

Kiitos ja hyvää jatkoa.

J Juhola

Täytyy myöntää ettei minullakaan ole mitään suurta mielenkiintoa keskustella olkiukoksi nimettynä ja vielä hitaasta luetun ymmärtämisestä vihjailtuna tällä foorumilla. Hidas voin toki ajatukseltani olla ja koetan itse olla sinut asian kanssa, en vain halua kuulla tuollaista Teiltä. Lisäksi se saa asiasta maininneet vaikuttamaan ylimielisiltä mulkuilta, joka tuskin parantaa tärkeää ja mielenkiintoisista salibändykeskustelua yhtään. Tässä kohtaa nyt vaan on pakko kysäistä, että kuinka hyvin se ajankäyttö Nykyltä on sujunut ja menikö fysiikkatesteihin käytetty aika totaalisen hukkaan? Jos Suomi olisi tuollaisella pelillä hävinnyt finaalin, niin olisiko tuosta voinut parantaa jos fysiikkatestaukseen käytetty aika olisi sekin vaan pelinomaisesti harjoiteltu? Tekivätkö ruotsalaiset virheen, kun jättivät fysiikkatestit pitämättä, eikä jalka oikein sunnuntaina liikkunut? Eikä tarvi alentua vastaamaan. Tätä voi miettiä ihan tykönään.

Verify your Comment

Previewing your Comment

This is only a preview. Your comment has not yet been posted.

Working...
Your comment could not be posted. Error type:
Your comment has been saved. Comments are moderated and will not appear until approved by the author. Post another comment

The letters and numbers you entered did not match the image. Please try again.

As a final step before posting your comment, enter the letters and numbers you see in the image below. This prevents automated programs from posting comments.

Having trouble reading this image? View an alternate.

Working...

Post a comment

Comments are moderated, and will not appear until the author has approved them.

Your Information

(Name and email address are required. Email address will not be displayed with the comment.)