Complex Floorball

Santeri Raatarila: Pelitapa on muutakin kuin noppa

Salibandy voidaan jakaa neljään eri pelin vaiheeseen: hyökkäämiseen, puolustamiseen sekä niihin hetkiin kun joukkue saa pallon itselleen (positiivinen tilanteenvaihto) tai menettää pallon (negatiivinen tilanteenvaihto). Tilanteenvaihdot yhdistävät pelin jatkumoksi, jossa nuo pelin eri vaiheet vaihtuvat aina pallon vaihtaessa omistajaa. Kun joukkue esim. menettää pallon, tuolla samalla hetkellä joukkueen pelitavan tulisi määrittää viisikon ja samalla myös kentällä olevan yksittäisen pelaajan seuraava peliteko.

On yleistä, että joukkueen pelitavan ajatellaan käsittävän vain keskialueen puolustuspelin, eli ns. "karvauksen" muodon (esim. W), puolustusalueen puolustuspelin muodon (esim. "noppa") ja halutut hyökkäyspelin rakenteet. Käytännössä siis pelitavasta puhuttaessa tullaan usein huomioiduksi neljästä pelin eri vaiheesta vain kaksi (puolustus ja hyökkäys). Myös tilanteenvaihdot tulisikin linkittää osaksi pelitapaa, mikä taas vaatii valmentajalta vielä tarkempaa näkemystä siitä millaista peliä hän haluaa valmentaa.

Asiaa voikin lähestyä ns. periaatteiden kautta. Periaatteilla tarkoitan tässä ikään kuin "otsikoita", jotka ohjaavat viisikon toimintaa. Mikäli joukkue haluaisi puolustaessaan prässätä vastustajaa voimakkaasti, niin tuo voisi olla heidän puolustuspelinsä pääperiaate. Näin ollen joukkueen menettäessä pallon tuo periaate ohjaa viisikon ja samalla myös yksittäisen pelaajan seuraavaa pelitekoa. Kyseisessä tilanteessa pallon menettäneen pelaajan ensimmäisen ajatuksen tulisikin olla häneltä pallon riistäneen pelaajan prässääminen. Kun joukkueen pelitapa on selkeä koko joukkueelle, niin myös koko muu viisikko pystyy tunnistamaan kyseisen tilanteen samalla tavalla ja tukemaan pallon menettänyttä pelaajaa halutulla tavalla sekä halutunlaisessa muodossa (pelaajien sijoittuminen ja etäisyydet toisiinsa).

Tilanteenvaihtohetkien toiminnan laatu ratkaisee pelejä. Kuva Ari Kajala.

Myös se missä kohtaa pelikenttää tilanteenvaihto tapahtuu voi vaikuttaa siihen millaista toimintaa viisikolta odotetaan. Hyökkäysalueen negatiivisissa tilanteenvaihdoissa voi olla omat periaattensa, jotka eroavat keskialueen periaatteista. Jokin aggressiivisesti prässäävä joukkue saattaakin asettaa hyökkäysalueen puolustuspelin pääperiaatteekseen jo edellisessä esimerkissä olleen prässäämisen, jolloin joukkue pyrkii prässäämään korkealta välittömästi pallon menetyksen jälkeen, kun taas jokin toinen joukkue saattaa vastaavassa tilanteessa tippua keskialueelle ja näin ollen lähestyä tilannetta huomattavasti puolustavammalla otteella.

Esimerkkinä tilanteenvaihdon tapahtumapaikasta pelikentällä ja sen vaikutuksesta valittuihin periaatteisiin voivat toimia myös positiiviset tilanteenvaihdot. Joukkue voi asettaa puolustusalueen pääperiaatteekseen kyseisessä tilanteessa pallonhallinnan ottamisen, jolloin koko viisikko tietää, että mikäli esim. prässiä ei tule, niin viisikon pyrkimys on rauhoittaa tilanne ja ottaa pallonhallinta itselleen. Vastaavasti hyökkäysalueen pääperiaatteena voisi olla esim. pallon pelaaminen suoraviivaisesti maalille, jolloin pallon riistäessään pelaaja pyrkii joko murtautumaan tai pelaamaan palloa suorinta tietä maalille.

Periaatteita voi olla eri tasoisia, joista ns. pääperiaate määrittää toiminnan ison kuvan. Kuitenkin toiminnan täsmentämiseksi olisikin hyvä luoda myös alaperiaatteet, jotka sitten täsmentävät haluttua toimintaa. Esim. mikäli hyökkäyskolmanneksella haluttiin puolustaessa prässätä (pääperiaate), niin alaperiaatteet määrittävät sen kuinka kyseinen toiminta suoritetaan. Pallonmenetyksen jälkeen pelaaja voikin prässätessään pyrkiä samalla ohjaamaan vastustajaa johonkin suuntaan, sulkemaan keskustan, estämään syötön esim. maalin takaa toiselle puolelle jne. Tarkoitus on siis täsmentää kuinka prässi käytännössä suoritetaan. Muu viisikko tietty tukee tilannetta halutulla tavalla, jotta peliväline saataisiin takaisin.

Pelitavan ja sen valmentamisen kannalta onkin oleellista saako pelaaja palautetta toiminnastaan myös tilanteenvaihdoissa. Moni valmentaja saattaakin antaa palautetta negatiivisissa tilanteenvaihdoissa esim. pallon menetykseen johtaneesta virheestä, mutta harvempi antaa palautetta siitä mitä tapahtuu virheen jälkeen. Reagoiko pelaaja joukkueen pelitavan sanelemalla tavalla ja tapahtuiko reagointi välittömästi vai pienellä viiveellä? Sama koskee myös koko viisikkoa, eli viisikon olisi hyvä saada palautetta myös yhteisestä toiminnastaan. Ymmärsivätkö kaikki viisi oman roolinsa ja reagoivatko he yhtenäisesti?

Tärkeää olisikin huomioida harjoittelussa nämä kaikki neljä pelin eri vaihetta. Tämä tarkoittaa, että tulisi luoda harjoitteita, joissa peli pääsisi virtaamaan luonnollisesti ja tulisi tilanteenvaihtoja. Joukkueen pelitavan kollektiivisen kehittämisen kannalta olennaista on, että haluttuja asioita vaaditaan arjessa ja niistä annetaan palautetta. Kun periaatteet ovat selkeät koko viisikolle, niin yksittäinen pelaaja voi heittäytyä peliin muun viisikon tukiessa häntä. Näin voidaan päästä tilanteeseen, jossa olemme yhdessä enemmän kuin osiemme summa.

Santeri Raatarila (@sraatarila) 
Kirjoittaja on FBC Turun miesten edustusjoukkueen päävalmentaja.

Numeraalisen ylivoiman puolesta

Perjantaina 16.8.2019 salibandy.fi -sivustolla julkaistussa uutisessa Huippu-urheilujohtaja Jarkko Rantala avaa salibandyn uutta valmennuslinjaa. Kirjoituksessa toivotaan keskustelua valmennuslinjan pääkohdista ja keskittyy erityisesti laadullisen ylivoiman tai edun käsitteen määrittelyyn.

 

Numeraaliseen etuun päästään myös salibandyssa

Salibandyliiton määritelmä laadulliselle ylivoimalle on ollut esillä aiemmin myös Miikka Lamun blogissa “Kansainvälisen huippusalibandyn vaatimukset ja pelin evoluutio” sekä valmennuslinjan tiivistelmää esittelevässä dokumentissa. Käsitteen määrittely herätti aiemmin kysymyksiä siitä, miksi se poikkeaa jalkapallovalmennuksessa käytetystä olevasta määritelmästä.

Salibandyliiton laadullinen ylivoima vaikuttaa yhdistelevän jalkapallossa käytettyjä numeraalista, positionaalista ja (jalkapallossa käytettyä versiota) laadullista etua keskenään. Osin tästä syystä se jää abstraktiksi käsitteeksi ja kuvaa ikäänkuin yleistasolla “laadukasta viisikkopeliä”. Laadullisen ylivoiman toteutuminen tuntuu riippuvan salibandyliiton määritelmän mukaan lähinnä siitä, edistääkö syötön vastaanottaneen seuraava toiminto joukkueen peliä. Tämä pelin edistyminen ei sekään ole yksikäsitteinen asia. Edistääkö peliä esimerkiksi syöttöketjun yksittäinen syöttö, jos koko syöttöketju lopulta saakin juoksutettua vastustajan pelaajia niin, että syntyy tilaa maalintekoalueelle?

 

Kuva 1. Vasemmalta oikealle: numeraalinen, positionaalinen ja laadullinen ylivoima tai etu. Laadullisen edun tilanteessa oletuksena, että punaisen joukkueen pelaaja pääsee isossa tilassa pelaamaan sellaista keltaisen joukkueen pelaajaa vastaan, jonka voittaa 1vs1-tilanteessa.

Rantala kirjoittaa: “Olemme määritelleet laadullisen ylivoiman voimakkaasti pelaajien sijoittumisen kautta, eikä niinkään 1vs1 tilanteiden kautta”. Pelaajien sijoittuminen on nyt siis päässyt jopa hyökkäyspelaamisen tavoitteeksi, kun aiemmin kritisoin Complex Floorball -blogissa 1vs1-pelaamisen korostamista. Tämä vaikuttaa selkeältä suunnanmuutokselta liiton linjauksissa. Kirjoituksessa ei kuitenkaan avata keinoja, joilla sijoittuminen järjestettäisiin joukkuetasolla. Tilat ja edut syntyvät vuorovaikutussuhteessa palloon, vastustajiin sekä oman joukkueen pelaajiin. Nämä suhteet tulisi ottaa huomioon pelitavan periaatteissa, jotta päästäisiin jonkinlaiseen konkretiaan.

Rantala jatkaa vielä “Numeraalinen alueylivoima itsessään ei määritä maalipaikan laatua tai mahdollisuutta maalipaikan luomiseen. Lisäksi koimme, että pelin kehittyessä on yhä vaikeampi saada selkeitä alueellisia ylivoimia, koska puolustuspeli on kehittynyt yhä voimakkaammin alueelta 1vs1 merkkauspelaamiseksi”. Herää kysymys, eikö loogisesti se, että hyökkäysalueella joukkueella on pelaaja vapaana, mahdollista keskimäärin paremman maalintekopaikan syntymisen kuin tasavoimainen hyökkäys? Voihan maalipaikka syntyä alivoimaisestakin hyökkäyksestä, mutta ei yhtä todennäköisesti. Vielä toistaiseksi aluepohjaisia puolustuksia on käytetty aivan salibandyn eliittitasolla MM-finaalia myöten, kuten alla esimerkkitapauksessa.

 

Video 1. Suomen 2-0 -maali MM-finaalissa 2018 oli videona upotettu myös Miikka Lamun blogiin otsikolla tilan käytön optimointi ja laadullinen ylivoima. Kyseessä on selvä esimerkki aluepuolustuksen heikkoudesta ja sitä vastaan numeraalisen edun luomisesta ja hyödyntämisestä.

Tässä Suomen maalissa on huomionarvoista se, miten pallo on jo kerran pelattu Ruotsin linjan ohi Lastikalle tasavoimaiseen tilanteeseen, jossa etua ei syntynyt. Lastikka palauttaa pallon alle ja uudella yrittämällä Suomi onnistuu luomaan numeraalisen ylivoiman. Ruotsin sentteri puolustaa miestä keskustasta, oikea puolustaja maalilta ja vasen puolustaja irtoaa paineistamaan lastikkaa, jolloin Kotilainen jää vapaaksi painottomalla laidalla ja pääsee vapaasti ampumaan. Suomen puolustajan sijoittuminen yksinkertaisesti Kim Nilssonin taakse muutti tilannnetta Suomen eduksi sikäli, että Ruotsin sentteri tuli sidotuksi.

Kuva 2. Numeraalinen ylivoima MM-finaalissa 2018, 2-0 -maalia edeltävä hetki.

Rantalan mukaan on päätelty salibandyn olevan niin nopea laji, että pelaajien on vaikea havaita hetkellisiä ylivoimia, vaikka niitä syntyisikin. Niiden hyödyntäminen on kuitenkin osattava. Eikö ole ristiriitaista, että pelaaja osaisi käyttää etua, jota ei havaitse? Ja jos pelaaja pystyy syötöllä löytämään vapaan pelaajan esimerikiksi maalintekopaikasta, joukkueen tavoite ehdottomasti toteutuu. Eikö mikä tahansa salibandyjoukkue pyri hyökkäyspelissään tähän? 

 

Pelitavan periaatteisiin konkretiaa

Konkretiaa keskusteluun toisivat ne pelitavan periaatteet ja keinot, joilla etua pyritään käytännössä luomaan. Olisi loogista, että hyökkäävän joukkueen ensisijainen tavoite on yrittää luoda numeraalinen ylivoima. Tällöin onnistuneesti pelatun tilanteen jälkeen vapaa pelaaja löytyy (parhaassa tapauksessa) syötöllä hyvästä maalintekosektorista. Syöttöketju maalipaikkaan saakka on toteutettavissa todennäköisemmin, kun on ylivoimainen hyökkäys käsillä. Hyvin toteutettuna pyrkimyksestä numeraaliseen etuun syntyy samalla vähintään positionaalista etua, vaikka vastustaja pystyisi numeraalisen tasapainon säilyttämään. Tällöin hyökkäävän joukkueen pelaajat tekevät aloitteita ja ovat edellä puolustavaa joukkuetta - ainakin jos viisikon keskinäiset ajoitukset riittävästi täsmäävät. Näin hyökkäyspeliin pystytään luomaan jatkumoita ilman numeraalista etuakin.

Mikäli maalipaikkaan ei silti päästä numeraalisen tai positionaalisen edun avulla, voidaan rakentaa yksittäiselle pelaajalla joukkuepelin keinoin isoon tilaan hetkellinen 1vs1-tilanne, jossa hänellä on etua henkilökohtaisten taitojensa puolesta. Tähän voidaan pyrkiä joko tietoisesti pelisuunnitelmassa tai yksinkertaisesti hyökkäyspeliä jatkaen ja etujen saavuttamiseen pyrkien, kunnes maalintekopaikka syntyy jos ei numeraalisen tai positionaalisen edun kautta, niin laadullisesti riittävän edullisen 1vs1-tilanteen syntyssä ikäänkuin sivutuotteena. 

Mikäli joukkueella on pelitapa, joka pyrkii edellä mainittujen tavoitteiden ja prioriteettien kautta luomaan etua hyökätessään, voivat pelaajat ennakoida ja toimia aloitteellisesti askeleen edellä vastustajaa. Se myös auttaa tunnistamaan ja ennakoimaan pelitilanteita pelitavan synnyttämässä kontekstissa. Tällä tavalla valmennetun joukkueen pelaajat ymmärtävät ennalta, miten sen viisikkopelin organisointi pyrkii etuja luomaan, miten ja minne numeraalinen tai positionaalinen etu yleensä syntyy erilaisissa pelitilanteissa. 

Pelaajan ei ole tarpeen analysoida pelitilannetta syvällisesti, jotta osaa syöttää vapaalle pelaajalle edullisempaan tilanteeseen. Ei hänen tarvitsekaan tietää, minkälaatuinen etu on kyseessä. On pelitavan tehtävä pyrkiä luomaan näitä etuja, kuten Rantalakin kirjoitti. Eri etutyypit liittyvät toki tiiviisti toisiinsa: laadullisen ylivoiman kautta saavutettu etu on käytännössä positionaalinen etu (esimerkiksi haastamalla lapa auki ja laukaisupaikka) tai jopa numeraalinen (puhdas 1vs1-ohitus) etu. Positionaalista etua voi aina jollakin alueella kuvata numeraaliseksi. Niillä on silti selkeä hierarkia kuten edellä on kuvattu.

On ymmärrettävää, ettei salibandyliitto halua edes yrittää linjata pelitapaa esimerkiksi muodostelmana ja valmiina liikkeinä tai kuvioina koko Suomen salibandyn laajuudessa. Silti on mahdollista kuvata näiden etujen luomiseen pyrkivää pelitapaa esimerkiksi seuraavasti: Pallollinen pelaaja pyrkii haastamaan kohti vastustajan muodossa olevia välejä. Tavoitteena on mennä läpi, jos mahdollista ja muodostaa siten numeraalinen etu linjan taakse tai muodon sisään. Toissijainen tavoite, mikäli vastustajan merkkauspeli toimii ja estää numeraalisen edun, on saada kaksi vastustajaa puolustamaan häntä. Pallolliselle tehdään tuet siten, että yhdellä tai kahdella syötöllä (mahdollisesti yhdistettynä pallottomien pelaajien liikkeisiin) saavutetaan numeraalinen tai positionaalinen ylivoima linjan taakse tai muodon sisään. Näillä periaatteilla yksittäisen joukkueen on mahdollista valita yhä konkreettisempia keinoja ja muotoja siihen, miten edellä mainittuja periaatteita toteuttaa.

Lopuksi on vielä nostettava esille se yksityiskohta, että valmennuslinjan tiivistelmä -dokumentissa kuvataan puolustuspelin tavoitteeksi estää vastustajan numeraalinen ylivoima. Kuitenkaan hyökkäyspelissä ei pyritä sitä tuottamaan. Tälle voi olla perusteena se, että halutaan säilyttää puolutustustasapaino mikäli hyökkäys ei tuota maalipaikkaa ja seuraa negatiivinen tilanteenvaihto. Tämä valinta viittaa siihen, että huolimatta hyökkäyspeliin panostamisesta, peliä ajatellaan edelleen altavastaajan asemasta. Hyökätään siis varovaisesti, jotta vastustaja ei ainakaan saisi epäonnistuneesta hyökkäyksestä maalipaikkaa. Tämä on ehkä linjassa maajoukkueen pelitavan kanssa, sillä näytti ettei yllä kuvatun 2-0 -maalin kaltaisia tilanteita juuri syntynyt. Yleensä Suomella sijoittui kaksi pelaajaa kokonaan Ruotsin muodon alapuolelle, eikä numeraalista etua karvauksen ensimmäisen linjan taakse syntynyt. Tämä ei johtunut siitä, että Ruotsi olisi puolustanut 5 x 1vs1, vaan Suomen hyökkäyspelitavasta. Tässä asiassa hallitseva maailmanmestari voisi edelleen ottaa askeleen sitä kohti, että astuisi “kuskin paikalle”.

 

Antti Hänninen (@AjHanninen)

Lue myös: https://jalkapalloblogi.com/2017/12/04/johdanto-positional-playn-kasitteisiin/

Levollinen kirjoitus kielestä

"Ajatuksena on se, etteivät viestit itsessään sisällä lukkoonlyötyjä ja ennaltamäärättyjä merkityksiä, vaan ne sisältävät merkityspotentiaaleja. Merkityksen tekstille antaa vasta lukija. Jos kauppalapussa lukee ”leipää”, puoliso lisää yhteisesti jaetulle merkitykselle oman kokemusmaailmansa ja tulkitsee sanan merkitykseksi ruisleivän. Työkaveri liittää pyynnön esityksestä sanalistaan oman kokemuksensa ja kontekstinsa myötä."

Salibandyporukan parissa on viime päivien aikana noussut pintaan keskustelu lajissa käytetyistä sanoista ja termeistä, sanamuotojen käytöstä ja niiden tulkinnanvaraisuudesta. Aihe itsessään ei ole uusi, eikä se rajaudu pelkästään salibandyn kontekstiin. Yhtä lailla lajin terminologian ympärillä on käyty keskustelua jo pidemmän aikaa esimerkiksi jääkiekon ja jalkapallon puolella. Esimerkki tällaisesta voisi olla sanan diagonaalisyöttö kohdalla, oka on saanut ajoittain hyvinkin populistisia sävyjä. 

Nyt keskustelun synnyttäjänä on toiminut Salibandyliiton huippu-urheilupäivät, ja tapahtuman pohjalta tehty linjaus - tai oikeammin tiivistys - siitä, mitä on suomalainen voittava salibandy. Kyseistä tekstiä on kritisoitu siitä, että se sisältää laveasti ja subjektiivisesti ymmärrettäviä sanoja. Toisin sanoen siitä, että linjauksessa käytettyjä sanoja lukija voi ymmärtää monella eri tavalla, pohjaten omiin tulkintoihinsa. Mistä lopulta tarkalleen ottaen puhutaan, kun käytetetään termejä, kuten momentum tai levollinen pelaaminen? Mitä sillä halutaan viestiä ja kenelle?

 

"Erikoisalojen kielen tulee olla täsmällistä, yksiselitteistä, loogista ja selkeää, jotta alan sisäinen viestintä sujuisi. Viestinnän häiriöttömyyden varmistamiseksi asiantuntijoiden pitää käyttää esimerkiksi alan sanastoa samalla tavalla. Kun erikoisalan asioista sitten kirjoitetaan tai puhutaan maallikoille, ammattisanastosta pitäisi malttaa luopua ja käyttää mahdollisimman paljon yleiskieltä." - Kielikello.fi

 

Mistään pilkunviilaamisesta ei ole kyse, sillä sanojen käytöllä on merkittävä vaikutus toimintaan. Kun huippu-urheilupäivillä käytyjen teemojen koonti asetetaan tätä Kielikellon yllä olevaa määritelmää vasten, voidaan hetki miettiä mihin kategoriaan tulevaisuuden salibandyn määritteleminen menee. Lähtökohtaisesti on niin, että Salibandyliiton kohderyhmä on laaja alkaen laji-ihmisistä aina sidosryhmiin. Tällöin viestin ymmärrettävyys on tärkeä ominaisuus. Toisaalta, kun kyseessä on tapahtuma, jossa valmentajat ja liiton urheilujohto kerääntyvät yhteen puhumaan itse pelistä ja määrittämään sitä, on konteksti erilainen. Hyvin spesifi sellainen. Näin ollen pelistä puhumisen valmentajien kesken tulisi asettaa erikoisalojen piiriin, jolloin yllä olevan sitaatin mukaisen häiriöttömän viestinnän varmistamiseksi pitäisi käytössä olla yhteinen sanasto.  

Aiheen ympärillä käyty keskustelu alleviivaa sitä, että lajilta puuttuu vielä selkeä oman alan yhdenmukainen, kautta linjan kattava sanasto.  Sellainen, jossa käytetyillä termeillä olisi selkeä merkitys, ja joiden taakse jäisi mahdollisimman vähän tulkinnanvaraa. Tällaisen puute korostuu erityisesti huippu-urheilupäivien kaltaisissa ympäristöissä, joissa monen eri koulutus - ja ammattitaustan omaavia ihmisiä kokoontuu saman pöydän ympärille. Laveasti ja subjektiivisesti tulkittavat termit saavat lukuisia eri merkityksiä, joka väistämättä heijastuu myös itse keskusteluun. Tulkinnanvaraisuuden kautta samoja sanoja käyttämällä voidaan puhua useista eri asioista. 

Salibandylla olisikin pelin kehittämisen lisäksi aika luoda itselleen myös selkeä ja johdonmukainen sanasto, joka sanojen merkityksen pohdinnan sijaan helpottaisi keskustelua itse asiasta. Sanaston ja termien tarkemman määrittelyn tehtävänä ei ole tehdä asioista monimutkaisempia, eikä kyseessä olisi orwellilaisen Uuskielen luominen. Päinvastoin, tarkemmin määritelty sanasto helpottaisi kanssakäyntiä ja lajinomaisempaa keskustelua, kun käytetyillä sanoilla on selkeä merkitys. Näin voittavan suomalaisen salibandyn ominaisuuksia ja kriteereitä voitaisiin tarkastella pelillisten, ei semanttisten aspektien kautta. Se olisi salibandyn voitto. 

Mikael de Anna

ÅIF nousi Salibandyliigaan - mitä se voi meille opettaa?

Tikkurilan Tiikerit oli yllätyksellisen Divarin yllätyksellinen voittaja. Vielä isompaa ylläriä tarjoili kuitenkin ÅIF, joka ylsi ensin - yllättäen - Divarin finaaliin. Siellä Tiikerit oli edellä otteluvoitoin 3-0, mutta varsinainen pommi nähtiin liigakarsinnoissa, kun ÅIF passitti Karhut Divariin miettimään mikä kaudessa meni vikaan.

ÅIF:in yllättävä menestyksestä pitää koittaa ottaa oppia. Nostan tähän kolme asiaa, jotka ÅIFilla on joko hyvin tai erittäin hyvin hanskassa.

1. Yhtenäisyyden merkitys

Kapteeni Miro Herlin korosti ratkaisevan karsintapelin jälkeisessä haastattelussa ÅIF:in erityistä joukkuehenkeä. Joukkuehengen kannalta pitkään yhdessä pysynyt runko on tätä edesauttava tekijä. Divarin nopeaan tahtiin pelattavissa pudotuspeleissä yhtenäinen joukkue tuo lisäenergiaa vaikeilla hetkillä ja mahdollistaa hurmosta hyvillä hetkillä. Paljon on puhuttu ÅIF:in vähäisestä yhteisharjoittelun määrästä, mutta tiettyyn pisteeseen saakka laatu korvaa määrän. Parempi olla hyvin sitoutunut 2-3 harjoitusta viikossa, kuin huonosti sitoutunut 4-5 harjoitusta yhdessä vetävä joukkue.

2. Kokemuksen merkitys

Pelkästään nelikko Atte Huovinen, Matias Kuisma, Miro Herlin ja Jan Qvickström-Helling kellottaa neljästään yli 1000 pelattua divariottelua ÅIF-paidassa. Koko joukkueen yhteenlasketut pääsarjapelit lasketaankin useissa tuhansissa. Salibandyn uusi sukupolvi on entistä taitavampaa - ÅIF:in 2002-syntynyt Oliver Sillanpää on yksi sellainen - mutta ÅIF-konkarien kykyä tehdä voittavia pelitekoja tiukassa paikassa ei voi väheksyä. Omilla vahvuuksilla, omat kyvyt ja rajat hyväksyen ja tunnistaen.

3. Pelitavan merkitys

Ei ole hyvää pelitapaa tai huonoa pelitapaa, on joukkueelle sopivampi tai epäsopivampi pelitapa. Sebastian Freudenthalin johtama valmennustiimi on rakentanut ÅIF:ille juuri sille sopivan pelitavan, joka perustuu matalaan blokkiin ja laadukkaisiin vastahyökkäyksiin. Kokenut ryhmä sitoutui pelitapaan tiukasti ja noudatti sitä laadukkaasti.

Näitä opettelemaan.

Perttu Kytöhonka

EFT Match Analysis SUI - CZE: Can Switzerland take the final step?

The last EFT before the forthcoming World Championships was held in Uppsala, Sweden in the end of October. As the tournament would be the last time the top teams would meet before the WFC,  it offered an interesting chance to see how the teams were performing and what kind of conclusions could be made. 

The two year period leading to this year's main national team event has been a strong one from the Swiss side. Head coach David Jansson and his staff have earned their praise. The process has been lead from the game and it has been built around a clear tactical framework.  This has taken Switzerland one step closer to the favourites Sweden and Finland.  During the two year period they have managed to beat Sweden for the first time in its history and have been a very difficult opponent for Finland. The improved results have shown the value of a meticulous process, driven by a clear tactical approach and the building of the team around it. 

While the Swiss have shown their potential against the nordic bigs, it has more or less struggled against the Czech Republic. Although the margins in the matches between these two teams have been extremely tight, the Czechs have won the last three encounters.  It could be asked whether the Swiss game is build in order to match the strengths of Finland and Sweden, leaving questions open regarding how to beat the Czechs. This is not interesting only from a tactical point-of-view, but also from the WFC tournament format one. As these teams play each other in the group stage, their game affects the eventual semi-final setting. 

By using the footage of the recent EFT game between these two teams provided by Eurosport, I will try to look for reasons why Switzerland has been struggling against the Czech Republic. Unfortunately not being able to use video footage in this post, I will try to use still pictures in order to explain why the Swiss have been struggling.  

The Swiss have approached the game from a defensive and counter attacking perspective. Especially it has focused on its pressing game and the ability to counter from  the positive transitions after the pressing. Their 2-2-1 (starting from the bottom) formation has been a somewhat refreshing breeze in the otherwise rather conservative international level floorball. It has been possible to build this formation around players, whose qualities meet with their chosen approach.. For example Manuel Maurer and Jan Zaugg are extremely good in covering their roles as the top of the formation, working to narrow down the options of the opposition. Behind the top player, the remaining four players form a rather low and tight block, which is difficult to penetrate and to create longer offensive plays. The Swiss 2-2-1  formation has posed big difficulties for example the Finnish offensive game, which has therefore been a big factor for the Swiss to gain good results against Finland. In other words the Swiss have thrown a difficult challenge for the organisation of the opponent's offensive game. 

The Swiss do not depend only on the 2-2- 1 formation, as they have also variety. With the Grasshoppers winger duo Claudio Laely and Joel Ruegger the Swiss have also the option to press with two wingers using a 1-2-2 (starting from the bottom)/W formation. This line can be completed by using Alligator Malans- based players such as Tim Braillard, Cristoph Camenisch and Kevin Berry, who all have experience of this formation at the club level. 

 

 

The Swiss 2-2-1: The top player presses the ball carrier in order to narrow down the options. The other four players form a rather low, but active block. The idea is to force the opponent to play on the strong side, to where the Swiss can press. Another option is that the opponent plays the ball in a rather direct way to the offensive corner, where the ball carrier is pressed in a small space, weakening its chances to buy time for the other players to join the attack

We can see that there is some space on the weak side, but this is not a problem as the block of four is balanced and ready to switch side, keeping the four player block rather tight. 

Against a rather static offensive team such as the Czechs, the Swiss formation gives the opponent a possibility to play a direct long pass deep in the offensive corner. As the Czechs do not play trough the formation with movement and a clear positioning, it is difficult for them to create a longer offensive play. The ball carrier receiving the ball in the offensive corner must in isolation keep the ball in order to get the other players join the attack. It is in these moments that the Swiss are good in turning such situations into dangerous counter attacks. Another aspect is, that if the opponent does not have a clearly organised offensive zone game, the ball played deep in the offensive corner might lead to unbalanced moments. We can see this for example in the first goal of the game, where the unbalanced Czech formation is immediately punished after loss of possession in the deep. 

 

Prior to this situation the Czechs have played a long ball deep in the offensive corner. As this ball is not a result of an organised offensive model, it is also unclear how to solve the situation. This leads to a corner battle, which attracts also a third Czech player. This unbalances the the offense as the middle is left unmanned.  The Czechs lose possession, which gives the Swiss a chance to a positive transition and resulting to a 1vs0 for Manuel Maurer  

In other words, the Team Switzerland is able to dominate the game without the ball, attracting the opponent to unfavourable positions. As the Swiss have a clear model for these kind of situations, they do not have to rely on individual players to solve each situation at hand, but can rely on the collective model leading to well defined counter models and scoring chances. The same mechanisms have posed difficulties also for Finland and Sweden. This makes Switzerland a difficult team to beat, as the opponent must have a clear model how to play through the Swiss formation, how to create scoring chances while keeping a balance in order not to give the Swiss chances to counter attacks. 

Whilst the Swiss are able to control the game against any team, the challenges arise in the moments when they have the ball. In games when they play against an opponent with a similar game plan, such as for instance the Czech Republic. Against the Czechs, the Swiss are the team who probably have more ball possession, compared to games against Finland and Sweden. A game plan relying heavily on moments without the ball will be put under a test, when it is met with another similar approach. 

The game against the Czechs showed, that Switzerland is still short of a comprehensive and thorough game model regarding the moments of ball possession. It can be argued that the Swiss are not that comfortable in moments of possession. First of all these could be seen in the moments of positive transitions, during which there is a very strong emphasis on the fast counter. Even in moments when the game would call to neutralise the situation and possibly start again with an attempt for a longer possession. In the game against the Czech Republic. Switzerland gave away many possessions due to forced counter attacks, leading to the game becoming a coast to coast -style game and therefore receiving dangerous scoring chances.  It could be asked whether the mindset of fast counters in moments of transition is the optimal one, if it comes with the expense of losing the control of the game?

The game also showed that the Swiss has still a lot to do in the phase of ball possession, in the moments of longer attacks and especially during the build up. Whilst the defensive game is well defined and organised, the same cannot be said when possessing the ball. As often at the national team level, the offensive game relies a lot on players who know each other from club floorball. This is also the case regarding Switzerland. This indeed brings a lot of variability between the offensive lines, as the the playing stems more from shared best club level practices. On the other hand this reveals a lack of structure and organisation of the offensive game. This could be seen on how much the playing varied depending on which line was on the field, and what were the attributes and tendencies of the individual players composing the game of each line.


The challenges regarding the Swiss offensive game are twofold. The first aspect was the lack of a movement with the ball, or a well defined positioning, which would force the Czech formation to move and therefore open up spaces. Instead, the Swiss encountered challenges when they would move the ball in a rather static formation. A static build up relying on rather long passes does not move enough the Czech formation, giving them time to reorganize under the ball. 

 

The static formation of three behind without movement by using long passes does not move enough the opponent's formation. This again gives the opponent an opportunity to press leading to situations like this. The Swiss player runs out of options to pass the ball or move, which makes him a target for pressing and leading to a good scoring chance for the opponent. Even though the Swiss could switch the side, the opponent would still have enough time to reorganize.

As in the photo above, also in this the Swiss player has a very limited set of options. This forces the ball carrier to pass the ball to a player in a negative body position. In such a situation the receiving player is already pressed from behind, leading to also having very limited options for continuing the play. One option is to pass in the middle, which when successful,  in the best scenario opens up a possible scoring change. On the other hand when this is not successful, it makes the team vulnerable to a dangerous counter attack after losing the ball in the middle.

In the match we could also see attempts to  build up with more movement. In such situations the Swiss should look how to improve the use of the space created by the diagonal movement. As the space created by the diagonal movement is not properly filled, or this done with the right timing, it stops the play and gives the opponent the time to organise itself.  

                                   

The  Swiss player moves with the ball towards the Czech formation, forcing it to squeeze in order to close the middle. At the same time the player on the right  side is dropping do be available for a pass back. This opens up some space on the side.

 

 

The ball is passed back by the ball carrier. The player receiving he ball passes it quick to the left wing. This attracts the opponent to move towards the ball. which again makes the opponent's formation move in order to close the middle. At the same time the player who made the movement is now being marked by the opponent on the weak side. This action would eventually open some space on the right wing, if it is filled correctly with the right timing.  

 

In this picture we can see a space opening to be filled in order to play through the first level of the opponent's formation
 As the space created on the right wing is not filled, the play is stopped as the opponent can again organise itself under the ball. 

 

Whilst Switzerland had its challenges with its offensive game, it also showed some potential and positive aspects. The lines lead by Manuel Engel and Cristoph Meier could at times perform the build up with more movement and to create the opponent difficulties by using the middle lane when attempting to play through the opponent's formation. Switzerland could create dangerous scoring chances from longer possessions, as they were able to move the opponent and fill the created spaces. 

 The Swiss player has moved with the ball towards the Czech formation, making it react and squeeze in order to close the middle. The ball carrier after passing it behind continues his movement making himself available for a pass in the middle.  At the same time the space created from the movement is filled on the right side with the right timing, giving the ball carrier more options to continue the play. 

A similar play leading to a great scoring chance in the second period by the Engel line. This line would later score Switzerland's second goal in the same style. Movement towards the formation, the opened space filled up at the right moment giving then options to continue the play. Here the ball carrier has basically 3 different possibilities, of which two are potential scoring chances.


To summarise the game, Switzerland did not encounter major threats by the Czech offensive game. It could control the game rather well without the ball, and it could keep the Czechs away from dangerous scoring changes for the major part of the game. Instead the difficulties stemmed from the problems regarding the offensive game, leading to counter attacks and penalties. Nevertheless Switzerland has taken a big step during this period prior to the forthcoming World Championships, it still has areas to improve their offensive game. At best the Swiss offensive game is of good quality, but this is more or less dependent on individuals and lines, instead of a clear structure and framework how to move and play trough the opponent's defensive formation. In this game we could see that there is still some randomness in the offensive game, which created difficulties and gave the Czechs the chance to win the game, although after a penalty shootout. 

If we think about the WFC, the challenges regarding the offensive game might not be a problem only against the Czech Republic, but also against Finland or Sweden. We might as well see that these teams take use of these mentioned challenges and with this try to take Switzerland out of their comfort zone. The higher the level of the opponent, the more important is the role of the quality of ball possession. Not only in terms of scoring, but also as means of having a better control of the game. Even if the emphasis is on the moments without the ball and the transitions, the ability of holding the ball with quality would give Switzerland more tools in the tough matches. The more time Switzerland can keep the opponent off the ball, the better are its chances. As Switzerland does not have the best roster of the tournament, it should to look how to fill the gap with organisation and structure.

If Switzerland is to maximise its potential, it should somehow find the solutions to its offensive game. If it can find the those - like they have done regarding their defensive game -  it could take that last step in its already admirable process and cause an upset for one of the favourites.


Mikael de Anna

 

 

Unforced Error

"Iatrogenics is when a treatment causes more harm than benefit. As iatros means healer in Greek, the word means “caused by the healer” or “brought by the healer.”  Healer, in this sense, need not mean doctor, but anyone intervening to solve a problem. Nassim Taleb calls these people interventionistas. Often these people come armed with solutions to solve the first order consequences of a decision but create worse second and subsequent order consequences. Luckily, for them at least, they’re never around to see the train wreck they created."

 - https://fs.blog/2013/10/iatrogenics/

The Finnish floorball community was shaken last weekend after the floorball website Paakallo reported about the content of the IFF Central Board meeting held in Helsinki this September. According to the minutes, the IFF would be proposing rule changes regarding international fixtures. A vote would take place in the General Assembly taking place in connection with the WFC in Prague this December

The changes would be regarding the roster sizes, which are to be diminished from the current to 15 players + staff members, The other change would shorten the time of play from the current 3x20 to 3x15. The playing format would be similar to the one which was used at the World Games in Poland in 2017. The polish experience was an important one, which has been used to back up the success of the proposed rules and how this makes floorball more suitable for multisport events. The change proposal also underlines the IFF’s strategy to make floorball an event in the summer Olympics of 2032.

Even though the changes might seem to be small tweaks serving the future popularity of floorball, they in fact are of a rather radical nature. In this post we will go through some important aspects of why these proposals by the IFF are not only irresponsible in the manner these have been prepared, but because eventually they can be hazardous for the future of this sport. This being said even though the workname of this proposal goes by the name “The Future of Floorball”

The problematic aspect regarding this whole process is that the urge to change rules does not arise from the game itself, but from external factors. Especially it stems from the Olympic games strategy and a following assumed growth and expansion. The justification for these changes are not led from the game, but in order to make floorball more suitable for bigger events, which in itself is not a malicious idea.  However the problem with the strategy leading to the Olympic games seem to be based more on assumptions, than a thorough process of evaluating scenarios and possible consequences. Even the scenarios which do not include the future in the Olympic games, which also still seems a quite realistic one. 

In order to rationalize it’s strategy, the IFF has used other team sports as examples of changes being done in order to be an Olympic event. The Secretary General even brought up that FIFA would be thinking about a 2x30 minute playing time. The problem underlies in comparing floorball to other, more established team sports which have the Olympic event status. In many of such cases the IOC needs these events in order to maximise the full potential, whereas floorball seems to be ready to do everything possible to suit the standards dictated by the IOC. Even with the price of compromising the nature of the sport. Whereas for example rugby had its Olympic version, they did not change their game, what in this case floorball would be doing. There is a massive philosophical difference between these two examples.  

In addition to the Olympic fixation, the most problematic aspect of this process lies in that it is lacking both a deeper evaluation of the effects, and a thorough discussion within the floorball community. In this case we are talking about big external factors and the plan is presented to us as if we do not act now, the whole future of the sport is being questioned. This is an interesting point- of- view, especially now when in Finland floorball surpassed the unofficial national sport Ice Hockey in the number of players. In this process the most important thing of all – the game itself- has been completely neglected.

The credo of the Complex Floorball blog is that the nature of this sport is a complex one. The cause-and-effect is not a linear one, result B does not always follow action A. It is this element, which makes floorball extremely vulnerable to even the smallest tweaks in its rules. To change a rule requires a deep and thorough evaluation process regarding the possible consequences it might bring to the nature and the flow of the game. In such a case where the urge comes from external factors, the obvious risk is that a required evaluation process regarding the game is completely lacking. A questionnaire sent to the member nations is not the equivalent of such a process.

As floorball is played widely across the globe, the same challenges and problematics are not shared by all. So in this case we  approach the effects of the proposed rule changes by keeping in mind an image of an international level match, say for example from WFC, where the stakes are high. What effects would the proposed changes bring? What kind of floorball would we then be seeing?

The attraction of floorball lies in its pace, tactical solutions, different game models and in a wide array of skills. A game can be played with many different ways, which gives this sport a wide tactical space to move within. It could be argued, that by diminishing the player number and shortening the playing time we could risk of losing some tactical elements, even essential ones.  For example a high pressing game might need a larger player number, in order for the players to stay more fresh during a game and to execute the chosen tactical approach in the best possible manner. Of course a larger number of players does not correlate with the pressing game, but it gives gives a possibility for this choice of playing. In fact one of the grand old men of Finnish floorball, Tommy Koponen (Coach of SPV), has expressed his will to have more players available, in order to play with 4 lines.

By restricting the number of players, we might in fact diminish some of the tactical solutions, as it would be probable that teams would rather save energy with a lower player number, affecting both, the offensive and defensive moments of the game.  Would we then focus in how to meet the growing physical load, which already functions as a lodestar.  It also must be said, that if a smaller roster would be such a good idea, probably it would already be in use. The question is that does the game call for a such change, do we need a specific rule for this?

Also shortening of the playing time would have its effects on the game itself. The removal of a quarter of the total playing time is not a minor tweak, but a massive change, which can bring drastic consequences. Like in the case of restricted roster sizes, also the shorter playing time could pose a threat to the current wide array of tactical solutions. The shorter playing time would emphasize the significance of one goal, which would possibly lead to games with a smaller result margin - which of course would make the sport artificially look better – but also to a more defensive approach. What would be the incentives for an offensive-minded game plan, if the margin of error is narrowed down? What kind of floorball would we be seeing, especially when the shorter playing time is combined with the smaller roster sizes?

In Finland there have been occasionally discussions how to make floorball  more “entertaining” and more attractive for spectators. Without going deeper to this discussion itself, would these rule changes make floorball more entertaining (still remaining unclear whatever that means), or vice versa.

Alongside the change proposal itself, the most worrying aspects lie in the how’s and why’s this whole procedure has been set in motion.  With all respect to the members of the IFF Central Board, is there enough floorball competence to understand the dynamics of floorball in a specific sense, and how such proposed changes would affect it. This can be seen in the questionnaire form sent to the member states, which is not only completely lacking thoroughness, but also in its very guiding manner to find out the opinion of the member states. Complex Floorball writer Perttu Kytöhonka compared the questionnaire to a situation, where a person is asked whether he would like to be punched in the stomach or in the face.. The member states are not left with a lot of space to move regarding this. Another interesting aspect is regarding who has been responsible for this questionnaire, as it still seems a bit unclear. Does the IFF know what it’s board members are doing?

Why there is such an urge to make massive changes in such a hasty manner?  The strategy of taking part in the Olympic games is rather old one and the world has changed since that. Is the IOC an entity the IFF really needs to attach itself into, especially in such a hazardous manner? Is the game of floorball in some significant ways “broken”, in a way that it is forced to make radical changes? Or is the shine of the Olympic altar so bright, that this beautiful game must be sacrificed on that?

Mikael de Anna (@MikaeldeAnna) 

Perttu Kytöhonka (@PKytohonka

Antti Hänninen (@AjHanninen)

Miika Peltonen (@miikapeltonen)

Complex Floorballin Salibandyliigaennakko - Kärki

Salibandyliigan kärkiosastoon Classicin kovimmiksi haastajiksi nostamme Oilersin ja TPS:n. Salibandyliigan alkava kausi on toisaalta vaikea ennakoitava sijojen 2-7 osalta. Ei Classicinkaan mestaruus tai runkosarjavoitto ennalta ole saneltu, mutta todennäköiseltä se näyttää. Kärkeen voivat yhtä hyvin nousta ainakin joukkueet sijoilta 4-6.

 

Classic

Classic ei vastannut kysymyksiimme

ANALYYSI

Classic jatkaa ehdottomana ennakkosuosikkina Salibandyliigassa. Pelaajamarkkinoilla Lassi Vänttisen lopettaminen ja Nico Salon paluu eivät muuta joukkueen vahvuutta ainakaan kriittisesti. Vaikka kokemusta ja siinä mielessä leveyttä poistuu joukkueesta muidenkin lähtijöiden osalta (mm. Miro Lehtinen), on reservissä lahjakkaita junioreita joista useampi on jo liigavauhtia maistellut. Esimerkiksi maajoukkueringissä mukana ollut Eetu Sikkinen tai Aaro Helin voivat nyt havitella suurempaa roolia.

Salibandyliigassa Classic on ylivoimaisen pelaajamateriaalinsa voimin tehnyt sen mitä voittamiseen tarvitaan. Selkeää pelillistä uudistumista ei ole ollut havaittavissa viimeisten vuosien aikana. Petteri Nykyn ja Samu Kuitusen aikana Classicin puolustus tiivistyi ja urheilullisesti joukkue nousi uudelle tasolle. Tosissaan joukkuetta on mitattu lähinnä Chamions Cupissa. Siellä esimerkiksi ottelu Falunia vastaan paljasti puutteita hyökkäyspelin järjestäytymisessä.

Valmennuksellisesti Classicin lajiharjoittelusta ovat jo vastanneet muut kuin Petteri Nykky, joten siltä osin arkitekeminen tuskin suuresti muuttuu. Päävalmentajaksi nousevan Samu Kuitusen osalta vaatimustaso pysyy edelleen korkealla ja harjoittelu on intensiivistä. Toinen kysmys on, kuinka usein päävalmentaja Kuitunen matkustaa Tampereelle viikoittain.

Jussi Jäntin liittyminen valmennusryhmään nostaa taktisen osaamisen tasoa. Tämä on arvokasta pääomaa varsinkin pudotuspelejä ajatellen, sillä kilpailun taso tällä pelin osa-alueella on nousussa. Ehkä pelaajienkaan ei enää tarvitse vastata aikalisän taktisesta sisällöstä kuten on ajoittain ollut tapana.

Seuran sisällä puheissa kulkevat yksilötaito ja pelaajalähtöisyys, joiden varaan hyökkäyspeli nojaa myös edustusjoukkueessa. Tämä riittää tuloksen tekoon ja näyttävään hyökkäyspeliin kotoisessa liigassa. Herää kuitenkin kysymys, viekö hallitseva mestari kuitenkaan lajia pelinä eteenpäin? Lähivuosina pelin kehityksessä Classicin panostus on kohdistunut lähinnä yksilöinä urheilemiseen ja vaatimustasoon, henkiseen puoleen. Myös esimerkiksi TPS viilaa urheilijoidensa ominaisuuksia yksityiskohtaisesti ja tutkittuun tietoon nojaten, joten siltä osa-alueelta löytyy kova haastaja. Pelillisen kehityksen puute antaa muille mahdollisuuksia kiriä etumatkaa taktisesti. Organisaationa Classic on huippuluokassa ja Pasi Peltola juonii varmasti kilpailuetuja seuralleen, mutta suomalaisen salibandyn odottaisi kykyä uudistua myös pelillisesti ja viitoittaa siten tietä - jopa kansainvälisesti.

Sijoitus:
1. 

Antti Hänninen

 

Oilers

1. Analyysinne viime kaudesta ja sen pohjalta tavoitteet tulevalle kaudelle?
Viime kausi oli uuden prosessin ensimmäinen kausi. Ryhmä, jolla hommiin ryhdyttiin oli aiemmalta kaudelta jäänyt runko, jota täydennettiin muutamalla nuorella pelaajalla. Taustaryhmä ja valmennustiimi kokivat myös mittavia muutoksia. Joukkueen toiminta ja ryhmädynamiikka kehittyi menneen kauden aikana merkittävästi, mutta niin pelillisesti kuin urheilullisesti olimme kaukana kärjen takana. Uuden toimintakulttuurin siemen saatiin kuitenkin kylvettyä ja jatkamme kärsivällisesti valitsemallamme tiellä. Haluamme luoda Espooseen urheilullisen toimintaympäristön, jossa pelaajilla on valtakunnan parhaat olosuhteet kehittyä ja menestyä. Tavoitteemme on kehittyä sarjan parhaaksi joukkueeksi ja ansaita Suomen mestaruus.

2. Harjoittelu: Mitä asioita olette kesän harjoittelussa painottaneet ja miten? Kuinka paljon tapahtumia on ollut, entä lomaa?
Esportin ensiluokkaisten harjoitusolosuhteiden ansiosta olemme pystyneet eriyttämään fyysistä harjoittelua yksilöiden tarpeita vastaaviksi. Olemme panostaneet viime kautta enemmän kestävyyden kehittämiseen ja huoltavaan harjoitteluun loukkaantumisten välttämiseksi. Meillä on 66 yhteistä joukkueharjoitusta 16.4. aloitetusta kaudesta ennen ensimmäistä liigaottelua (valtaosa yhdistelmätreenejä fysiikka + laji). Tämän lisäksi olemme viettäneet 16 leiri- ja turnauspäivää, joissa ohjelmaa on ollut koko päivälle (useampi harjoitus tai teoria+peli). Yksittäisiä harjoitusotteluita pelaamme kuusi valmistavalla kaudella. Koko joukkuetta koskevien tapahtumien lisäksi meillä on ollut pienryhmäharjoittelua 1-2 kertaa viikossa painottuen aamuihin. Valmistavan kauden omatoimijaksot ovat olleet yhteensä 16 päivää (=ei joukkueharjoituksia).

3. Mihin pelin vaiheisiin olette panostaneet ensisijaisesti harjoituskaudella? Miten olette tätä harjoitelleet?
Tilanteenvaihdot ja murtautuminen. Yksilövalmiuksia pallolla (painottuen aamujen pienryhmäharjoitteluun), pienaluepelit ja rondot sekä viisikkoharjoittelu.

4. Millainen on yksittäisen harjoitustapahtumanne rakenne?
Kokoontuminen (+palaveri), lämmittely 30 min, fysiikkaharjoitus 45 min, laji 75 min ja loppujäähdyttely/huolto 15 min.

5. Mitkä ovat pelifilosofiasi kolme tärkeintä periaatetta?
Pelaajien ja pelin kehittäminen, pelin virtauksen hallinta ja yhteistyö.

Vastaajana päävalmentaja Heikki Luukkonen

ANALYYSI

Kauden 2015-16 hopean jälkeen Oilers on kokenut suuren muutoksen ja hakee nyt uutta nousua. Nokialla Luukkonen sai seuralta aikaa ja toiminnan tasoa nostettua. Oilersin panostus useita nuorten maajoukkueesta Luukkoselle tuttuja pelaajia hankkien lupaa myös hyvää yhteistyölle. Seuralla näyttää olevan halu viedä joukkuetta Luukkosen kanssa samaan suuntaan. Tämä lupaa joukkueelle hyvää pitemmälläkin tähtäimellä.

Alkavalle kaudelle uusia pelaajia on joukkueeseen tullut paljon, mikä voi olla haaste joukkueen yhtenäisyyden kannalta, jos ei pukukopissa niin pelillisesti. Useimmilla hankituista vahvistuksista on kuitenkin yhteistä taustaa Luukkosen tai toistensa kanssa ja siitä voi olla iso etu pelaajien sopeutumisessa uuteen ympäristöön - ajatellen tämän ryhmän koko potentiaalia ja maksimaalista tulosta. Siirtomarkkinoilla Oilers teki joka tapauksessa liigan suurimmat voitot.

Latvian Openissa Oilers kaatoi Classicin turnauksen finaalissa. Tuon pelin ja Luukkosen entisten joukkueiden pelityylien perusteella Oilersin pelityyli on salibandyliigassa tyypillistä puolikorkean karvauksen ja konservatiivisen oman pään puolustuksen osalta, eikä hyökkäyspelissä näy ainakaan vielä selkeää rakennetta. Luukkosella oli U-19 -maajoukkueessa parinaan taktisella puolella vahva Jyri Korsman. Nyt hyökkäyspelin organisointi ei kuulu Oilersin valmennustiimin vahvuuksiin. Saamiemme vastaustenkin perusteella prosessissa keskitytään paljon urheilullisuuteen ja toimintakulttuuriin, eikä pelin organisointi ole tässä prosessissa selkeä johtotähti. Maksimaalisen tuloksen saavuttamiselle iso kysymys on, löytyävätkö pelaajat samalle sivulle riittävän säännöllisesti vai lähinnä hetkittäin? Hyökkäysosaamista joukkueessa joka tapauksessa riittää edelleen ja näyttäviä maaleja sekä tehokasta ylivoimaa Oilersilta on odotettavissa alkavallakin kaudella.

Urheilullisuuden korostuminen sekä Oilersin harjoitustapahtuman kuvattu rakenne herättävät myös kysymyksen liittyen keskusteltuun, jota viime aikoina on käyty salibandysta nimenomaan amatöörilajina. Paljonko pelaajilta voi vaatia tehokasta ajankäyttöä päivittäin ja viikoittan niin, että se vielä todella kehittää arjen aiheuttaman kuormituksen ohella? Saavuttaako lähes kolmen tunnin treenitapahtumalla niin paljon hyötyjä kuin se vaatii energiaa? Voiko se jopa aiheuttaa loukkaantumisriskin kohoamisen tai lievempiä ylikuormitusoireita, kuten väsymystä ja alisuoriutumista?

Sijoitus:
2.-3.

Antti Hänninen

 

TPS

1. Analyysinne viime kaudesta ja sen pohjalta tavoitteet tulevalle kaudelle?
Edelliskauden jälkeen tehtiin todella perusteellinen analyysi tapahtuneesta ja saatiin kerättyä paljon palautetta niin pelaajilta kuin muiltakin ryhmän avainhenkilöiltä sekä tehtiin myös erittäin kattava pelianalyysi jossa käytettiin paljon tilastoja ja videomateriaalia apuna. Sen pohjalta on pyritty muokkaamaan arkipäivää ja harjoittelun sisältöä entisestään johdonmukaisemmaksi. Lisäksi otettiin ryhmän tavoitteen asettelun rinnalle vielä isommin pelaajien henkilökohtainen kehittäminen jossa pelaajat ovat yhdessä valmennuksen kanssa luoneet itselleen tavoitteita ja keinoja niiden saavuttamiseksi kauden ajalle sekä myös kauemmaksi tulevaisuuteen. Iso tavoite on olla entistä sitoutuneempi päivittäiseen urheilijan elämään ja tehdä ratkaisuja urheilu edellä myös kentän ulkopuolella. Ryhmänä TPS haluaa olla monipuolisempi kuin ennen ja samalla löytää lisää tehokkuutta kaikkeen tekemiseensä.

2. Harjoittelu: Mitä asioita olette kesän harjoittelussa painottaneet ja miten? Kuinka paljon tapahtumia on ollut, entä lomaa?
Kauden jälkeen joukkueella on ollut kuukausi omatoimista harjoittelua, jossa jokainen on voinut suunnitella lomajaksonsa sinne sisälle. Samanlainen jakso on suunniteltu myös juhannuksen jälkeen. Lähtökohtaisesti uskon siihen, että urheilija on urheilija jokainen päivä uransa aikana ja progressiivinen kehittyminen vaatii urheilun pitämistä keskiössä
arjen valintoja tehdessä oltiin sitten OT-jaksolla tai sitten joukkueharjoituskaudella. Toki omatoimijaksolla harjoittelun voi rytmittää eri tavalla ja samalla mentaalipuoli saa  tarvittavaa lepoa ja virkistystä normaaliin arkeen verrattuna. Fyysisten ominaisuuksien kehittämisen osalta ollaan menty Tiina Laitala-Leinosen luomilla painotuksilla ja kevään ja kesän osalta lajiharjoittelu on kuormituksen osalta suunniteltu siihen täydentäväksi. OT-jaksolta palattua homma on kääntynyt toisin päin ja nyt pyritään ohjelmoimaan
fyysinen puoli niin että joukkuepelaamisen kehittyminen on turvattua liigakauden alkua silmällä pitäen.

3. Mihin pelin vaiheisiin olette panostaneet ensisijaisesti harjoituskaudella? Miten olette tätä harjoitelleet?
Pyritty viemään suurempia kokonaisuuksia kerrallaan eteenpäin. Pyritään luomaan harjoiteltavasta asiasta pelinomaisia harjoitteita, jossa pystytään korostamaan juuri haluttuja nyansseja pelaamisen osalta. Sitten on tietyt muokatut tasavoimaiset peliharjoitteet, missä päästään näkemään haluttuja asioita valmennuksen kanssa. Käytetään paljon videota apuna myös harjoitustilanteissa. Tottakai keskialueen ylittäminen ja hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen + tilanteen jälkeen puolustaminen on asioita jotka vaativat jatkuvaa työtä. Ryhmän identiteetti on muuttunut vuosien varrella niin että nykyisin yhä useampi vastustaja lähestyy meitä vastaan passiivisemmin kuin ennen ja niinpä nuo mainitut asiat korostuvat entisestään.

4. Millainen on yksittäisen harjoitustapahtumanne rakenne?

Meillä on tiistaisin ja torstaisin identtiset harjoitusrakenteet, jolloin ohjelmassa on tunnin fysiikkaosio sekä tunnin lajiharjoitusosio. Maanantait ovat usein peliviikonloppujen jälkeen huoltavaa harjoittelua sisältävää treeniä sekä videopalavereita jossa käydään edellinen ottelu lävitse joko joukkue- tai viisikkotasolla. Keskiviikkona aamulla joukkueelle on tarjolla ohjattu henk.kohtainen taitoharjoitus, jonka lisäksi illalla on voimaharjoitus. Perjantai on otteluunvalmistava harjoitus jossa käydään taas videolta vastustaja lävitse ja keskitytään erikoistilanteisiin. Pelittömillä viikonloppuina myös lauantaina harjoitellaan aamuisin taitoa ja illalla fysiikkaa. Lajiaika on muusta ohjelmasta riippumatta aina 60 min ja oheisharjoittelun aika vaihtelee 45 minuutista 75 minuuttiin.

Yksittäisen lajiharjoituksen sisältö vaihtuu aina viikoittain.

5. Mitkä ovat pelifilosofiasi kolme tärkeintä periaatetta?

Pelaamisessa täytyy olla selvät rakenteet, jotka auttavat pelaajia keskittymään koko ajan ensimmäisen sekunnin toimintaan tilanteiden syntyessä. Pelaajalla on oltava tietoisuus siitä mitä hän on tekemässä jotta energiaa ja aikaa ei kulu perusasioiden miettimiseen vaan hän pystyy pelaamaan identiteetin mukaista salibandya selkärangastaan.

Minulla itsellä ei ole tiukkaa raamia siitä millaista peliä juuri täydellisessä maailmassa joukkueeni pelaisi, vaan uskon että valinnat pelaamisen suhteen täytyy tehdä sitten kun tuntee ja tietää millaisia pelaajia on käytössä ja millaisessa ympäristössä toimitaan ja pelataan. Uskon että sopeutuvuus eri tilanteisiin on oma vahvuuteni valmentajana ja samalla myös Tepsin vahvuus joukkueena tulevalla kaudella.

Vastaajana päävalmentaja Jukka Ruotsalainen

ANALYYSI

TPS on mielenkiintoinen salibandyseura. Iso suomalainen yliopistokaupunki, sekä jo entuudestaan vahva seurabrändi eivät ole suomalaisen salibandyseuran perusasetuksia. Pitkän linjan laadukkaan työn myötä se on establoinut itsensä yhdeksi johtavista junioriseuroista. Kaiken lisäksi Kupittaalle ollaan saatu maan parhaat olosuhteet pelata lajia.

Hienoista puitteista huolimatta on miesten liigajoukkueesta hieman hankala saada kiinni siitä mitä se edustaa, tai mikä on sen suunta. TPS on noussut varsin nopeasti putoamiskurimuksesta vankaksi suorittajaksi runkosarjassa. Pudotuspeleissä tietynlaisen sympaattisen altavastaajan roolissa se on kyennyt luomaan ottelusarjojen ympärille myös pienimuotoisen hypen.

Viime kaudella sarjan kärkikastiin nousseelta ryhmältä odotettiin hieman enemmän ja puolivälierissä putoamista ruodittiin jälkikäteen hyvinkin valituin sanoin. Ajauduttiin hakemaan syyllisiä yksilöistä alkaen.

Yksilöistä käsin on lähdetty hakemaan parannusta tulevalle kaudelle. Siirtolistalta löytyy kovia vahvistuksia. Miko Kailiala ja Mikko Hautaniemi tekemään maaleja. Juuso Alin ja Niklas Niiranen taas estämään niitä. Janne Hoikkanen sen sijaan sopii viime vuosina rakennettuun peli-identiteettiin loistavasti. Paperilla TPS:n kokoonpano on vakuuttava.
Olosuhteet, juniorityö, seuran vakaa pohja ja kova miehistö ovat erinomaisia paloja palapeliin. Lopulta palapelin palat ovatkin hyvä tapa kuvata Palloseuraa. Palapeli -teema sopii myös liigajoukkueen viesintään. Puhutaan urheilullisuudesta, urheilijan arjesta, tuloksista ja tehoista. Hivenen epäselväksi kuitenkin jää kenelle puheet on kohdistettu ja mitä niillä halutaan viestiä.

Viime kausien nousu kärkikaartiin on perustunut vahvasti organisoituun pelaamiseen, jonka iso teema on ollut riskittömyys ja pitävä maalinestopeli. Se on ollut myrkyllinen vastustaja monille. Nousu viimeiselle askelmalle on kuitenkin jäänyt vielä tekemättä ja joukkueeseen satsaamisen perusteella voisi päätellä, että tulevalla kaudella se aiotaan ottaa.
Niin kovasti kuin joukkuetta onkin paperilla vahvistettu, ovat TPS:n pelilliset haasteet olleet hyökkäyspelaamisen organisoinnin kohdalla. Näin ollen herää kysymyksiä sen suhteen, kuinka johtopäätökset urheilullisuuden lisäämisestä ja urheilijan arjen korostamisesta vievät oikeaan suuntaan. Hyökkäyspelin parantaminen ei ole yhtä kuin parempien hyökkääjien hankkimista, vaikka luonnollisesti paremmat pelaajat lisäarvoa tuovatkin. Joukkueen harjoitusotteluissa kokeiltiin hyvin varioivia ketjukoostumuksia, jotka herättävät kysymyksiä sen suhteen, kuinka paljon harjoutuksissa on käytetty aikaa viisikkotason täsmätoimintojen ja pelaajien välisen kommunikaation parantamisen suhteen. Toisin sanoen, ollaanko Turussa tehty kaikki se, jolla maksimoidaan vahvemman kokoonpanon potentiaali kentällä.

Tulevan kauden sijoitus kulminoituu siihen, kykeneekö valmennusjohto vastaamaan aiemmilta kausilta tuttuihin pelillisiin ongelmiin. Mikäli vahvistuneen joukkueen potentiaali viisikkotason pallollisessa pelaamisessa saadaan maksimoitua, on TPS:llä oivat mahdollisuudet ottaa sen historian ensimmäinen mitali. Mikäli ongelmat pysyvät edelleen samoina, uhkaa turkulaisia jälleen jääminen lasikaton alle. Tähän mennessä nähdyn ja kuullun perusteella on vaikea tarjota automaattisesti vapauttavaa vastausta.

Sijoitus:
2.-3.

Mikael de Anna

Complex Floorballin Salibandyliigaennakko - Ylempi keskikasti

Kolmannessa osassa Complex Floorball julkaisee ylemmän keskikastin. Näin kuuden parhaan joukkueen osasto jaetaan vielä puoliksi. Tässä osastossa on joukkueita, jotka pystyvät onnistuessaan haastamaan liigan kärkeäkin - vähintään on odotettavissa playoff-paikka.

 

Nokian KrP

Nokian KrP ei vastannut kysymyksiimme.

ANALYYSI

Nokian KrP:sta ensimmäinen huomattava asia on se, miten seura on järkeistänyt pelaajahankintojaan takavuosista. KrP kiinnitti kesällä hyviä nuoria vahvistuksia: Joona Rantalan, Jonatan Kovasen, Tuukka Salon ja Aki Hietasen. Näissä hankinnoissa on huomionarvoista, että moni pelaajista on toisilleen ennalta tuttu. Rantala on pelannut edellä mainituista kaikkien kanssa ja etenkin Kovasen kanssa he ovat olleet jo junioriaikoina tutkapari. Yhdessä heiltä on alkavalla kaudella odotettavissa tehopisteitä mukava määrä. Kun joukkue on muutenkin pysynyt hyvin kasassa, on KrP:lla kasassa kaksi erittäin kovaa sekä kolmas laadukas viisikko.

Reissumieheksi viime kauden otsikoissa tituleerattu Jarmo Härmä muutti kesällä Tampereen seudulle ja pääsee näin useammin mukaan joukkueen arkeen. Se todennäköisesti nostaa päivittäisen tekemisen tasoa jo pelkästään sillä, että päävastuuta kantava valmentaja on enemmän paikalla harjoituksissa. Härmän tiimi halunnee panostaa hyökkäyspelin kehittämiseen, mutta suuret muutokset siinä vaativat aikaa, keskittymistä ja valmentajalähtöisempää harjoittelua. Kesällä seura on sosiaaliseen mediaan mainostanut, miten edustusjoukkue on harjoitellut monipuolisen urheilullisesti hiekkakuopilla ja nurmikentillä, eikä lajiharjoituksissa pelitapa-asioihin vielä kesäkuussa keskitytty. Viime kaudella pelaajat saivat ilmeisesti sopia keskenään kohtuullisen paljon pelillisistä asioita ja kolme viisikkoa pelasivat jokainen näkyvästi eri tavalla niin pallottomana kuin pallollisena. Tämä tekee joukkueen suoritustason myös herkemmäksi poissaoloille. 

Pitemmissä hyökkäyksissä KrP ei ole ollut erityisen hyvin organisoitu, vaikka ykkösviisikko pystyykin maaleja tekemään pitemmänkin pallonhallinnan jäljiltä. KrP:n hyökkäyspelin tehot painottunevat edelleen nopeampiin hyökkäyksiin ja pelaajajohtoiseen järjestäytymiseen. Uhkana kenties on, että viime kauden pelillinen konsepti koetaan niin toimivaksi, että kehittämisen osalta nojataan lähinnä hankittuihin vahvistuksiin ja tyydytään pelillisesti pieniin viilauksiin. Näätärokki puri vastustajiin hyvin viime kaudella, mutta nyt kilpailu kärjen tuntumassa on kovempaa. Henri Johanssonin viisikko joka tapauksessa tekee tuhojaan ja KrP:n kakkosviisikoltakin voidaan odottaa tasaista tulosta. Näädillä riittää nyt materiaalia hyvään kolmosviisikkoon, joka sekin rokottaa heikompia joukkueita.

Nähtäväksi jää, pystyvätkö näädät vakiinnuttamaan paikkansa liigan terävimmästä kärjestä. Päästettyjen maalien määrää on todennäköisesti saatava alas. Se vaatii paremman puolustamisen ohella laadukkaampia pitkiä hyökkäyksiä. Pelkällä näätärokilla peliä on vaikea kontrolloida. Vastaan asettuu alkavalla kaudella joukkueita, jotka ovat pallollisena aiempaa parempia pallollisena ja antavat vähemmän edullisia vastahyökkäystilanteita, sekä esimerkiksi vahvistunut SPV, joka viihtyy ilman palloa ja rankaisee vastustajan virheistä.

Sijoitus:
4.-6.

Antti Hänninen

 

SPV

1. Analyysinne viime kaudesta ja sen pohjalta tavoitteet tulevalle kaudelle?
Epäonnistuimme jo joukkueen rakennusvaiheessa. Valitsimme lähtökohdaksi tiiviimmän ja meidän historiaa ajatellen kapeamman ringin, joka koitui kohtalokkaaksi etenkin kun loukkaantumiset tulivat vielä kuvaan mukaan. Kausi päättyi pettymykseen ja johtopäätöksiin, joiden pohjalta nyt ollaan liikkeellä leveällä ryhmällä ja tavoitellaan uutta tulemista.

2. Harjoittelu: Mitä asioita olette kesän harjoittelussa painottaneet ja miten? Kuinka paljon tapahtumia on ollut, entä lomaa?
Fysiikkaa, aktviivisuutta, joka tavalla urheilullisuuden nostamista. Huhtikuussa aloitimme ja tapahtumia on ollut 5-6/viikko. Lomaa olemme pitäneet yhteisharjoittelusta yhteensä n. kuukauden, mutta jaksotetusti.

3. Mihin pelin vaiheisiin olette panostaneet ensisijaisesti harjoituskaudella? Miten olette tätä harjoitelleet?
Pallotonta pelaamista niin pallolla kuin ilman. Olemme olleet läpi kesän niin ulkona kuin salissa ja harjoittelu on läpi kesän menty fysiikan ehdoilla. 

4. Millainen on yksittäisen harjoitustapahtumanne rakenne?

Lämmittely, aktivointi, harjoitus, jäähdyttely ja loppuverryttely. Lajiharkassa vielä palis alle.

5. Mitkä ovat pelifilosofiasi kolme tärkeintä periaatetta?
1. Salibandy on reagointipeli, joka vaatii poikkeuksellisen hyvää fysiikkaa. 
2. On tunnettava isot pallopelien lainalaisuudet riittävän hyvin ja  sovitettava niistä omaan ryhmään sopiva pelitapa. On monta tapaa voittaa.
3. Voittaminen vaatii aina uhrautumista. Loppu on joukkuepeliä.

Vastaajana päävalmentaja Tommy Koponen

ANALYYSI

Siinä missä monien joukkueiden kohdalla voidaan kysyä selkeän identiteetin perään, on Seinäjoella sen sijaan luotu todella selkeä ja tunnistettava sellainen. Se ei ole rajoittunut vain kentällä tapahtuvaan, vaan se seura huokuu sitä kautta linjan.

SPV on ollut 2010-luvun menestyneimpiä joukkueita. Peli on perustunut selkeälle pelilliselle konseptille. Vahva puolustus, rankaiseva vastaiskupelaaminen, sekä vahva panostus fysiikkaharjoitteluun ovat olleet ne pilarit, joiden varaan seuran arkkitehti Tommy Koponen on vuosien mittaan suunnitellut. Aika ajoin, kenties hieman ulkoistenkin muutospaineiden myötä Seinäjoella ollaan yritetty viedä lajia hieman monipuolisempaan suuntaan, mutta nämä eivät ole olleet täysin hallittuja askelia. Tälle kaudelle on ennakoitavissa paluu tutumpaan konseptiin, jonka myötä joukkue on hamuamassa takaisin kohti kärkisijoja.

Pelillisesti SPV ei lähde modernien trendivillitysten kanssa flirttailuun. Seinäjoella ollaankin rehellisesti mitä ollaan. Näkemyksiä ei peitellä, kuten Koposen puheet joukkueen harjoituskaudesta osoittavat. Tämä on adjektiivivalmennuksen ja lumoavien puheiden aikakaudella sekä raikas tuulahdus, että erittäin arvostettava taito. Koponen seisoo oman juttunsa takana selkä suorassa.

Hieman sekavahkon viime kauden jälkeen Peliveljet ovat tehneet selkeitä johtopäätöksiä, ja jonka tukena toisaalta on jo mittava kokemus menneistä kausista. SPV:n pelitavalle maalivahti on elimellisen tärkeässä asemassa. Viime kauden haasteisiin tällä osa-alueella on vastattu hankkimalla maajoukkuemaalivahti Eero Kosonen, sekä Rasmus Hasu. Torjuntakykyjen lisäksi Kosonen sopii vahvan heittokätensä myötä erinomaisesti joukkueeseen istutettuun vastaiskupelaamiseen.

Kenttäpelaajien puolella kauan jatkaneeseen ydinrunkoon on saatu lisättyä mielenkiintoisia palasia. Petri Hakonen uusvanhana hankintana on hyvä lisäys ja muutkin tulijat sopivat pelaajaprofiililtaan juuri SPV:hen. Näin ollen sopeutuminen kulkenee nopeamman, joukkueen ollen jo varhaisessa vaiheessa halutun näköinen.

SPV tulee siis ilmeisesti palaamaan vanhaan selkeään pelitapaansa, jossa erinomaisella maalivahtipelillä vuorattu puolustus tarjoaa etenkin naiivisti hyökkäämistään lähestyviä joukkueita vastaan runsaasti mahdollisuuksia vastaiskuihin. Kyse ei ole inhorealistisesta lähestymisestä, vaan siitä, että tämä on yksinkertaisesti tehokas tapa pelata vielä 2018- vuoden salibandyliigassa. Lopulta vain harvalla joukkueella on pitkälle viedyt pelilliset keinot murentaa SPV:n pallotonta peliä. Tätä kautta itse asiassa voidaan katsoa myös laajemmin salibandyliigan joukkueiden pallollisen pelaamisen kehittämistä, nimittäin löyhästi organisoidut joukkueet paljastuvat SPV:n pallottoman pelin edessä.

Tuleva kausi voidaankin siis nähdä Koposenkin alleviivaamana uutena tulemisena. Uhkakuvia kuitenkin on. Vaikka joukkueen materiaali on leveämpi, on mielenkiintoista nähdä minkälaisilla toimenpiteillä on varmistettu, ettei avainpelaajien pitkäaikaisia loukkaantumisia tulisi entisten kausien malliin. Vuosien aikana fysiikkaharjoitteluun on panostettu paljon, mutta kuinka paljon tätä ruuvia voidaan vielä kiristää? Onko fyysisen harjoittelun kuormalla nähty yhteyksiä avainpelaajien loukkaantumisiin, vai istuuko syytetyn penkillä edelleen värikkäisiin vaatteisiin pukeutunut hahmo nimeltä ”Tuuri”.

Tullaan lopulta siihen, kuinka ison kompromissin SPV joutuu tekemään identiteettinsä kanssa. Mikäli tämä ei ole iso, pelataan Seinäjoella tulevalla kaudella aina mitaleista asti.

Sijoitus:
4.-6.

Mikael de Anna

 

EräViikingit

EräViikingit eivät vastanneet kysymyksiimme

ANALYYSI

EräViikingit lähtivät edelliskauteen todella haastavista asetelmista muuttuneen valmennuksen ja suhteellisen kokemattoman joukkueen vuoksi. Siihen nähden runkosarjan kolmatta sijaa voidaan pitää hyvänä suorituksena.

Tulevaa kautta voidaan pitää vähintään yhtä haastavana, kun pelaajaliikenne on edelleen ollut lähinnä joukkueesta ulospäin. Miko Kailiala vei mukanaan järjettömän määrän maaliherkkyyttä sekä johtajuutta, eikä tilannetta helpota Miska Mäkisen, Tuomas Iiskolan, Mikko Sipilän ja Ilkka Kosken menetykset. Tulijapuolella Perttu Puska ja Janne Hyvönen ovat arvokkaita paluumuuttajia, mutta lähteneiden pelaajien jättämää aukkoa he eivät korvaa.

Näin ollen helsinkiläiset joutuvat toista kautta putkeen aloittamaan viisikoiden yhteispelin kehittämisen lähes alusta, mikä näkynee varsinkin alkukaudella pistemenetyksinä. Uusien pelaajien sopeutuminen joukkueen pelitapaan ja liigavauhtiin ottaa aikaa, joten varsinkin kauden alkua ajatellen kesän harjoittelu nousee suureen arvoon.

Organisaation suurimpana haasteena on edelleen seurafuusion tuoma identiteetin puute. Se näkyy ulospäin monella eri tavalla. Maailman suurimman seuran tavoite on kunnianhimoinen ja hieno, mutta se ei itsessään merkitse mitään, jos tuote on muovinen. Merkityksellisyyden luominen seuraan on edelleen pahasti kesken. Jo pelkistä yleisömääristä voidaan päätellä, että seura ei sen numeraalisesta koosta huolimatta kosketa oikein edes omia jäseniään.

Siinä missä Tapanilan Erällä tai SSV:llä oli selkeä pelillinen identiteetti, sitä on vaikea löytää EräViikingeistä. Seuran alkutaipaleella tämä on toki inhimillistäkin ja asian eteen tehtäneen jatkuvasti töitä. Siinä missä pahimmat haastajat ratsastavat vahvasti oman pelitavan aallonharjalla SPV etunenässä, helsinkiläisten on hyvin vaikea unelmoida jackpotista keväällä.

EräViikingeillä on kaikesta huolimatta edelleen laadukas joukkue liigatasolle. Menetyksistä huolimatta Eräviikingit saa kokoon kolme laadukasta viisikkoa, jonka lisäksi viisikoiden kesken ei ole nähtävissä hierarkian suhteen ristiriitoja. Kokeneen kaartin takana on nyt hyvä mahdollisuus kasvattaa tulevaisuuden vastunuunkantajia, joiden tausta uudessa seurassa selkeästi pidempi. Joukkueen valmennus on niin kokenut, että mitään floppikautta on turha odottaa. Mika Ahosen johtama joukkue luottaa tulevalla kaudellakin pelitavassaan pallonhallintaan ja kerryttää pistepottia kauden aikana varmasti playoffeihin riittävään, tasaiseen tahtiin.

Joukkueesta löytyy edelleen riittävästi rutinoituneita pelaajia Jani Kukkolan johdolla, jonka vuoksi joukkueen sisäinen vaatimustaso on kohdallaan. Runkosarjassa joukkue on edelleen kuuden parhaan joukossa, mutta uuden luominen ottaa aikaa ja siksi helsinkiläisillä saattaa olla tiedossa lyhyt kevät.

Sijoitus:
4.-6.

Miika Peltonen

Complex Floorballin Salibandyliigaennakko - Alempi keskikasti

Laskimme alempaan keskikastiin kuuluviksi joukkueet sijoilla 7-9 sekä osin julkaisuteknisistä syistä sijan 10, joka olisi voinut kuulua myös ensimmäiseen osaan ennakosta. Samoin keskikastin osalta ennustaminen on hankalaa ja itseasiassa sijat 2-7 voisivat olla oma ryhmänsä. Nähdäksemme 6-7 playoff-joukkueista on helppo arvata, mutta viimeisestä playoff-paikasta käydään kova kilpailu, jossa todennäköisesti mukana ovat tämän osion joukkueet.

 

LASB

1. Analyysinne viime kaudesta ja sen pohjalta tavoitteet tulevalle kaudelle?
Emme onnistuneet viime kaudella tavoitteessamme playoff-paikan saavuttamiseksi. Itse peliä saimme vietyä haluamaamme suuntaan. Keskityimme viime kaudella pallollisen pelitavan kehittämiseen, painottaen suoraa hyökkäämistä organisoitua viisikkoa vastaan.

Joukkue on määrittänyt tavoitteeksi playoff-paikan. Jatkamme pelitavan kehittämistä edellisen kauden pohjalle. Pyrimme harjoittamaan enemmän murto- ja ratkaisumalleja maalintekotilanteisiin, sekä ratkaisupaikkojen parempaa tunnistamista.

2. Harjoittelu: Mitä asioita olette kesän harjoittelussa painottaneet ja miten? Kuinka paljon tapahtumia on ollut, entä lomaa?
Olemme menneet lajiharjoittelupainotteisesti, henkilökohtainen taito osana viisikkoa painopisteenä. Oheisharjoittelussa nopeusominaisuudet ovat olleet pääteemana.

Pidimme neljän viikon omatoimisen harjoittelujakson kesällä, jolloin oli myös tarjolla yhteisisä harjoituksia. Ennen omatoimijaksoa harjoittelimme neljästi yhdessä ja kahdesti omatoimisesti. Alkukesän jaksosyklitys oli 3+1 (kova viikko/kevyt viikko) ja omatoimijakson jälkeen siirryimme 2+1 jaksotukseen. Omatoimijakson jälkeen yhteisiä tapahtumia on ollut 4-5 viikossa ja 1-2 omatoimista.

3. Mihin pelin vaiheisiin olette panostaneet ensisijaisesti harjoituskaudella? Miten olette tätä harjoitelleet?
Olemme painottaneet suoraa hyökkäämistä organisoitua viisikkoa vastaan. Harjoitustapahtumat ovat vahvasti teemoitettuja pääteemaan ja aliteemoihin. Pyrimme kuljettamaan punaisen langan harjoituksen ensimmäiseltä minuutilta loppuun asti näiden teemojen kehyksessä. Aliteemat koskevat yleisesti osataktisia hetkiä, esim. suoran hyökkäämisen jokin ratkaisumalli (spottipelaaminen). Tavoitteena on luoda viisikolle kollektiiviset vaistot, jolloin pelin muuttuviin tilanteisiin osataan reagoida viisikkotasolla automaattisesti.

4. Millainen on yksittäisen harjoitustapahtumanne rakenne?
Lajiharjoituksessa on yleensä oheisharjoittelu-/lämmittelyosio. Tämän jälkeen lajiharjoituspalaveri, jossa käydään harjoituksen tavoitteet läpi, sekä avainharjoitteiden painotukset. Harjoitus harjoitteineen on myös pelaajien nähtävillä ennen tapahtumaa.

Perus lajiharjoitus yksinkertaistettuna koostuu normaalisti noin 10-15 minuutin taito-osiosta. Tämän jälkeen maalivahtilämpö, osataktiikka ja sen vieminen viisikkotasolle.

5. Mitkä ovat pelifilosofiasi kolme tärkeintä periaatetta?
Hallitse palloa, sillä hallitset pelin virtausta, paras tapa puolustaa.
Selkeät rakenteet tukevat viisikon pelaamista, hyvä puolustusrakenne tukee hyökkäyspelaamista ja päinvastoin.
Molemmat tilanteenvaihdot ovat oleellisimmat hetket tuloksenteossa.

Vastaajana päävalmentaja Teemu Varis

ANALYYSI
Viime kaudella lahtelaisten ruoriin astunut Teemu Varis uudisti oranssien pelitavan totaalisesti, eikä vanhasta ole jäljellä juuri mitään. Muutos on osoittautunut varsin toimivaksi ja parhaimmillaan joukkue pystyi hallitsemaan pallolla pitkiä jaksoja myös kärkijoukkueita vastaan. Niukasti pudotuspeleistä ulos pullahtamista voidaan monella tapaa pitää silti onnistumisena suhteessa pelaajamateriaaliin. Varsinkin puolustuspää on kaivannut pallollista osaamista.

LASBin pelaajarunko on Justus Kainulaisen lähdöstä huolimatta vain vahvistunut ja mikä tärkeintä, leveyttä löytyy edelliskautta enemmän. Lahtelaisten pallonhallinnan kautta pelaaminen asettaa varsinkin juuri puolustajille korkeat osaamisen standardit ja viime kauden suurimpana ongelmana näyttäytyikin puolustuksen kapeus, josta ei löytynyt riittävästi osaamista kunnianhimoisen pelitavan toteuttamiseen. Varsinkin Miska Mäkisen naaraaminen EräViikingeistä oli tätä osa-aluetta ajatellen nappihankinta.

Kuten yltä voi lukea, on Lahdessa jatkettu viime kaudella aloitettua prosessia edelleen vahvasti pelin ehdoilla. Tämä antaa nuorelle ja kokemattomalle ryhmälle tarvittavaa taktista ja pelitavallista etua suuriin nähden. Selkeä ja fiksu pelitapa helpottaa pelaajien sopeutumista pelissä muuttuviin tilanteisiin. Vahva yhteinen kieli mahdollistaa sen, että lahtelaiset taistelevat illasta toiseen tasapäisesti sarjapisteistä jopa kärkijoukkueita vastaan.

Haasteena joukkueella on edelleen pelitavan vaatima maltti. Pallon hallitseminen ja sen kärsivällinen kierrättäminen avaa ennemmin tai myöhemmin halutut välit puolustavan viisikkoon, mutta varsinkin matalalta puolustavia joukkueita vastaan se vaatii nöyryyttä pysyä suunnitelmassa. Harjoitusotteluissa on ollut nähtävissä edelleen, että ajoittain haastoja tehdään pallon kanssa mahdottomiin väleihin. Näistä tilanteista vastustaja rokottaa lahtelaisia myös tulevalla kaudella.

Toinen selkeä mittari tulee niin ikään matalalta puolustavia joukkueita vastaan. Suoria hyökkäyksiä ja murtotilanteita harjoitellut ryhmä ei pääse matalalta puolustavia vastaan suorista hyökkäyksistä kovin helposti maalintekotilanteeseen, jolloin LASB on pakotettu siirtymään hyökkäysalueen hyökkäyspelaamiseen. Yksi avainkysymyksistä saattaakin olla, kuinka pitkälle lahtelaiset ovat saaneet jalostettua hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisen rakenteet. Tiiviitä busseja tai mökkejä vastaan tämä testataan toden teolla.

Viime kauden alla avoimesti naureskeltiin LASBin valmentajavalinnalle, mutta ei naurata enää. Pedantiksi “haukuttu” Varis on luonut joukkueelle selkeän pelillisen identiteetin ja saanut kasvatettua seuran imua varsinkin nuorten pelaajien kohdalla. Vaikeuksia on odotettavissa vastaiskuja kärkkyviä laadukkaita joukkueita vastaan, mutta avoimemmissa peleissä sarjapisteitä pudonnee tasaiseen tahtiin. Vahvistuneelle ryhmälle voi povata hyviä mahdollisuuksia pudotuspelipaikkaan. LASB voi jopa olla kauden positiivinen yllättäjä.

Sijoitus:
Taistelee viimeisistä playoff-paikoista, sijoitus 7-9.

Miika Peltonen

 

Happee

Happee ei vastannut kysymyksiimme

ANALYYSI
Viime kaudet liigan kärkikahinoissa viettänyt Happee suoritti pienoisen yllätyksen selviytymällä aina Supefinaaliin asti. Etenkin Seppo Pulkkisen siirtyminen sivuun valmennuksesta oli erittäin suuri muutos. Toisaalta edellisen kauden hieman sekava tilanne kärkijoukkueiden osalta yhdistettynä Happeen pitkään yhdessä olleen ryhmän rutiiniin antoi tälle hyvän mahdollisuuden.

Tulevalle kaudelle joukkue on kuitenkin muuttunut melko suuresti. Kun katsotaan joukkueen pelitapaa vasten, ovat Jonne Junkkarisen ja Otto Tikan menetykset eittämättä merkittäviä. Lisäksi joukkueen ydinryhmästä poistui monia muita tärkeitä pelaajia, kuten Kaapo Savinainen, Asko Huisman, sekä Topi Kuosmanen.

Tulopuolella Happee puhutti salibandy-yhteisöä aina kansainvälisestikin hankkimalla Mika Kohosen pelaamaan vielä kaudeksi kotiseuraansa. Mikko Immosen tulo Sveitsistä on myös joukkueelle merkittävä lisä, sillä hyökkäysten päättäjänä hän sopii ryhmään hyvin.

Joukkueen kärki Jami Mannisen ohella on edelleen terävä - erityisesti jos Peter Kotilainen palaa aiempien kausiensa kuntoon. Nyt pörssejä tarvittaisiin taas tasaiseen tahtiin. Toisaalta koetut muutokset avaavat mahdollisesti muutamalle lupaavalle juniorille paikkoja nousta esiin. Se itse asiassa on Happeen menneisyyteen ja joukkueen runkoa vasten peilaten merkittävä asia, sillä vahva paikallisuusaste on joukkueelle ollut aina merkittävä tekijä. Siinä missä nykymenestyksen rungon muodostava vahva sukupolvi on tietyn aikaikkunan sisällä poistumassa, olisi erittäin tärkeää nostaa taustalta hiljalleen uusia vastuunkantajia.

Happeen peli perustuu hyvin vahvasti epäorganisoitujen tilanteiden vahvaan ratkaisukykyyn. Joukkue kykenee hyvin nopeasti kaaoksen keskellä organisoitumaan vaaralliseen hyökkäykseen. Tähän heillä riittää pelitaitavia pelaajia, jotka ovat kasvaneet kyseiseen pelityyliin jo kenties ihan harjoitusolosuhteidenkin kautta. Toisaalta heille ominainen pelitapa on yhä hauraampi, mitä enemmän joukkueet kykenevät organisoimaan ja strukturoimaan pelaamistaan. Pahin uhkakuva on siinä, että joukkue joutuu itselleen edullisen aseman vuoksi luomaan peliin kaaosta. Harjoitteluprosessi tätä kohden on kaikkea muuta kuin yksinkertaista.

Happee pelasi viime kaudella tuloksiensa ohella melko ailahtelevan ja jopa myrskyisän kauden. Pelin ylä- ja alarekisterin välinen skaala oli melko laaja ja nämä uhkakuvat ovat edessä tulevaakin kautta ajatellen. Tietynlaiselle luomupelaamiselle perustuva pelaaminen on hyvin altis monenlaisille vaikutteille, sillä yhtä selkeää ja dogmaattista, vaikeiden hetkien yli kannattelevaa rakennetta ei ole kovin selkeästi nähtävissä. Tässä kohtaa katseita kääntyy Mika Kohosen suuntaan. Kykeneekö hän tuomaan stabiliteettia joukkueen pukukoppiin ja sitä kautta tuomaan pelaamiseen jotain. Kolikon kääntöpuolena on se, kuinka paljon joukkue joutuu sopeutumaan Kohosen pelaamiselle. Happeen hirvirytkettä kun on hankala yhdistää Kohosen pelaajaprofiiliin.

Koska kilpailu kärkiryhmässä on viime vuoden jälkeen merkittävästi vahvistunut, on Happee mahdollisesti yksi kauden ns. Negatiivisistä yllättäjistä. Näiden skenaarioiden edessä kysytään valmennusjohdolta vahvaa pelitavallista johtajuutta. Se, löytyykö sitä, määrittää paljon Happeen tulevan kauden sijoitusta

Sijoitus:
Taistelee playoffeista ulos pullahtamista vastaan, sijoitus 7-9.

Mikael de Anna 

 

Indians

Indians ei vastannut kysymyksiimme

ANALYYSI
Heimon kohdalla olisi helppo sanoa, että Heikki Iiskolan ja Santeri Toropaisen menetys on yksinkertaisesti liikaa, mutta toisaalta joukkue on ollut jo usean kauden ajan liigan vahvimman pelillisen prosessin aallonharjalla. Iiskolaa ja Toropaista ei toisin sanoen edes tarvitse korvata, koska Indiansilla on kyky korvata menetetyt pelaajat uusilla vahvan pelillisen identiteetin turvin.

Eikä joukkue ole menetyksien jälkeenkään heikko. Siitä pitää huolen Valtteri Kainulainen, jota voidaan pitää yhtenä liigakenttien parhaana pelaajana. Säestäjinä löytyy Aaro Astalan ja Otto Lehkosuon tasoisia pelimiehiä unohtamatta divarissa hurjaa jälkeä tehnyttä Kevin Nylundia, joka voi olla koko kauden jokerikortti liigassa. Indiansin joukkueesta löytyy edelleen tarvittava määrä laatua.

Joukkue on pelannut menneillä kausilla vahvasti pallonhallinnan kautta, eikä pelillinen identiteetti ole harjoituspelien perusteella muuttunut. Mikko Laurikaisen valmentama ryhmä välttää viimeiseen asti pallosta luopumista ja se tuottaa yleensä ajan kanssa vastustaja viisikon väleihin ratkaisevat aukot. Kärsivällinen kierrättäminen ja pitkät pallorallit tulevat ensi kaudellakin tuottamaan vastustajalle erittäin vaikeita hetkiä, kun varsinaiseen prässipeliin pääseminen espoolaisia vastaan on vaikeaa.

Selkeitä vaikeuksia joukkue koki harjoitusottelussa LASBia vastaan, kun vastassa oli toinen pitkiin palloralleihin luottava joukkue. Haasteeksi muodostuukin ottelut, joissa espoolaiset ovat pakotettuja puolustamaan pitkiä aikoja. Tämä tekee Indiansista myös toisaalta haastavan vastustajan, koska on päätettävä lähestyykö ottelua matalalta puolustaen vai pallonhallinnan kautta. Mikäli eväitä pallolla pelaamiseen ei ole, on Indiansia vaikea voittaa.

Espoolaiset kisaavat LASBin kanssa tasapäisesti viimeisestä pudotuspelipaikasta, mutta kärjen kapeus pudottaa Indiansin kevään pelien ulkopuolelle.

Sijoitus:
Taistelee viimeisistä playoff-paikoista, sijoitus 7-9.

Miika Peltonen 

 

Steelers

1. Analyysinne viime kaudesta ja sen pohjalta tavoitteet tulevalle kaudelle?
Viime kaudella ei saatu joukkueesta kaikkea potentiaalia irti. Keväästä asti ollaan pyritty parantamaan jokaista osa-aluetta. Tavoite on parantaa arjessa pieniä asioita pikku hiljaa.

2. Harjoittelu: Mitä asioita olette kesän harjoittelussa painottaneet ja miten? Kuinka paljon tapahtumia on ollut, entä lomaa?
Harjoittelussa ollaan pyritty salin ja fysiikan osalta panostettu monipuoliseen harjoitteluun. Joukkueella on ollut 4-5 harjoitusta viikossa, joista osa on ollut ohjattua ja osa omatoimista harjoittelua. Lomaa pidimme pienissä pätkissä noin kolme viikkoa.

3. Mihin pelin vaiheisiin olette panostaneet ensisijaisesti harjoituskaudella? Miten olette tätä harjoitelleet?
Pelityyliä olemme pyrkineet viemään aktiivisempaan suuntaan joka osa-alueella. Haluamme olla aktiivisia pallollisena ja pallottomana.

4. Millainen on yksittäisen harjoitustapahtumanne rakenne?
Huolelliset alkuveryttelyt fysiikkavalmentajien suunnitelman mukaan, jonka jälkeen lajiharjoituksessa päivän tai viikon teeman vieminen läpi 1h-1.30h. Lopuksi loppuveryttelyt.
Yksittäisen harjoituksen rakenne riippuu siitä, mitä viikko- ja harjoitussuunnitelma pitää sisällään.

5. Mitkä ovat pelifilosofiasi kolme tärkeintä periaatetta?
Hallitse pallolla
Hallitse pallottomana
Muista nauttia ja kehity pelaajana sekä ihmisenä

Vastaaja päävalmentaja Petri Kemppainen

ANALYYSI
Steelers oli kahden vuoden ajan pelitavallisesti kenties koko sarjan suurimpia pettymyksiä. Apu haettiin läheltä, kun Hämeenlinnassa suuresti pidetty Petri Kemppainen astui kesän alussa teräsmiesten ruoriin. Kemppainen tuo ryhmään kaivattua jämäkkyyttä ja samaan aikaan hän on taitava luomaan joukkueeseen positiivisen ilmapiirin.

Aiempina kausina Steelersillä on ollut joitakin kokeneita pelaajia, jotka ovat miettineet pitkään jatkoaan ja saaneet lopulta palata ryhmään vielä kesken kaudenkin. Tälle kaudelle ryhmä on lyöty lukkoon ajoissa, mikä osaltaan helpottaa viisikon yhteisen sävelen löytymistä kentällä. Kolikon kääntöpuolena voidaan pitää samalla joukkueen nuorentumista, mikä aiheuttaa kauden aikana varmasti haastetta liigavauhtiin tottumisessa.

Oikeana ratkaisuna kesän kannalta voidaan pitää sitä, että joukkue on lisännyt lajiharjoittelun määrää kesän aikana. Pelitavallisesti Kemppainen osaa organisoida puolustuspelaamisen edelliskautta tiiviimmäksi, mikä saattaa osaltaan tukea joukkueen pallollista pelaamista.

Vaikka Steelersin pelaaminen tulevalla kaudella on varmasti ryhdikkäämpää, se kärsii silti osittain samoista ongelmista kuin edellisilläkin kausilla. Täsmällinen hyökkäyspelin  rakenne puuttuu, eikä "aktiivisuus" pallollisessa pelissä sinänsä ole positiivinen asia ellei se ole tarkoituksenmukaista. Sen vuoksi negatiiviset tilanteenvaihdot heikossa viisikon tasapainossa tulevat näkymään edelleen vastustajan maalisarakkeessa.

Ville Lastikka, Nico Jonaeson ja Santtu Pohjonen pitävät huolen siitä, että Hämeenlinnassa ei tarvitse pelätä sarjapaikan puolesta. Akilleen kantapääksi muodostunee pallollisen pelaamisen organisointi, jonka osaajaa kaupungista ei löydy. Siksi pudotuspelipaikka jää haaveeksi.

Sijoitus:
Taistelee putoamiskarsintoja vastaan, sijoitus 10.

Miika Peltonen

Complex Floorballin Salibandyliigaennakko - Putoamistaistelu

Salibandyliiga on tällä(kin) kaudella jakaantunut muutamaan kastiin - on kotiedusta taistelevat, pudotuspeliviivakamppailu sekä sitten ehkä se kaikkein raadollisin taisto, eli taistelu 11. sijasta, joka takaa suoran säilymisen. Complex Floorball näkee tämän kamppailun neljän joukkueen kauppana.

 

Welhot

1. Analyysinne viime kaudesta ja sen pohjalta tavoitteet tulevalle kaudelle?
Viime kaudella meille tehtiin tilastojen perusteella liikaa maaleja keskialueen ja puolustusalueen käännöistä. Tämän perusteella tavoitteena on ollut kehittää pallollista osaamista: havainnointia, pallonhallintaa ja 2. roolissa pelaamista. Tätä kautta saamme toivottavasti pudotettua päästettyjen maalien odottamaa. Itse onnistuimme viime kaudella tilastojen perusteella luomaan enemmän maaleja hyökkäysalueen hyökkäyspelissä verrattuna vastustajiin ja tätä osa-aluetta haluamme kehittää entisestään.

Pelaajille kauden jälkeen tehdyn kyselyn perusteella emme pystyneet antamaan viime kaudella tarpeeksi henkilökohtaista palautetta pelaajille, joten siihen olemme pyrkineet löytämään paremmat työkalut tälle kaudelle.

2. Harjoittelu: Mitä asioita olette kesän harjoittelussa painottaneet ja miten? Kuinka paljon tapahtumia on ollut, entä lomaa?
Harjoittelu aloitettiin toukokuun alussa ja heinäkuussa pidettiin kolmen viikon omatoiminen jakso. Lomaa ei ole ollut. Toukokuusta heinäkuun alkuun meillä oli ohjatusti kaksi laji- ja kolme fysiikkaharjoitusta + yksi omatoiminen harjoitus. Tämän jälkeen kolme lajia ja kaksi fysiikka ohjatusti + yksi vapaaehtoinen aamulaji. Pelillisesti ja fyysisesti painopisteet ovat vaihdelleet jakson mukaan.

3. Mihin pelin vaiheisiin olette panostaneet ensisijaisesti harjoituskaudella? Miten olette tätä harjoitelleet?
PK1 -kaudella keskityimme pelillisesti kääntöpeliin ja KVK:lla pääpaino on ollut avauspelaamisessa. Olemme harjoitelleet näitä asioita harjoituksissa. Myös videot ovatolleet käytössä opetuksen apuna.

4. Millainen on yksittäisen harjoitustapahtumanne rakenne?
30-45min fysiikka/palaveri, 90min laji ja 15min loppuverryttely.

5. Mitkä ovat pelifilosofiasi kolme tärkeintä periaatetta?
1. Nauti oppimisesta
2. Luota siihen suunnitelmaan ja suuntaan, jonka olet valinnut. Osaa kuitenkin tarvittaessa reagoida.
3. Suunnittele, toteuta, analysoi. Mikro- ja makrotasolla.

Vastaajana päävalmentaja Janne Kainulainen

ANALYYSI
Welhot on pitkäjänteisen prosessin myötä ottanut itselleen Itäisen Suomen liigasalibandyn lipunkantajan roolin. Seurassa on useamman vuoden ajan tehty hyvää työtä ja valmentajienkin suhteen ollaan oltu linjakkaita. Siinä missä maantiede on tietyllä tavallaan haastava ja junioripohjakaan ei ole vahvinta sorttia, on Welhoissa osattu panostaa olennaisiin asioihin.

Viime kaudella liigassa debytoinut ja ennakkokaavailut sivuuttanut Welhot on tällä kaudella kuitenkin hieman uudenlaisen tilanteen edessä. Nousu Divariin tapahtui vahvalla materiaalilla. Viime kaudella joukkue kykeni säilymään heikentyneelläkin joukkueella sarjassa suoraan, mitä moni ei ennakkoon olisi uskonut. Etenkin alkukaudesta kuopiolaiset kykenivät keräämään hyvin pisteitä, jotka kantoivat aina keväälle asti. Vaikka näitä usein halutaan pukea joukkueen alkuhuuman mystiikan kaapuihin, olivat kerätyt pisteet ennen kaikkea ansiokkaan valmistautumisen tuotosta.

Divarissa Welhoilla oli nähtävissä struktuuria ja organisointia pelin rakentelun vaiheessa, ja tästä on myös liigassa pieniä viitteitä. Liigan ja divarin välillä on kuitenkin eroa vastustajien puolustuspelin organisoinnin ja etenkin vastaiskuvalmiuden kohdalla, joten tässä valossa Kainulaisen johtopäätökset pelin kehityskohteista ovat loogisia.

Tässä yhteydessä puhutaan kuitenkin salibandyliigan yleisestä haasteesta, joten Welhojen kohdalla herää kysymys siitä, mikä lopulta on heidän kilpailuetunsa. Etenkin siinä valossa, että joukkueesta on Rautiasten mukana siirtynyt Sveitsiin 60 tehopistettä. Onko pallollista peliä lähestytty riittävän dogmaattisesti, jotta se tuottaisi edelleen edun - vai onko kesän kiireiden kohdalla pyritty parantamaan vähän kaikkea. Kuinka paljon esimerkiksi fysiikkaharjoitteluun pohjaava jaksotus ohjaa tekemistä suhteessa pelitavan kehittämiseen. On toki luonnollista, että peliä pyritään kehittämään joka osa-alueella, mutta varsinkin mainitun pelin vaiheen kehittämisessä puhutaan niin isosta ja haastavasta asiasta, että kompromisseja on vaikeita mahduttaa.

Welhojen kohdalla on kyseessä suhteellisen tärkeä kausi. Maantieteellisesti seura on tietynlaisessa pussissa eikä juniorituotanto tarjoa vakavaraista, tulevaisuutta takaavaa pohjaa. Ollaan sellaisten kysymysten äärellä, että olisi määriteltävä myös laajemmassa kuvassa mitä halutaan olla. Mikä on Welhojen maksimi tällä kaudella ja mitä se voisi jonain päivänä olla.

Tässä valossa Welhojen tulevan kauden kamppailu putoamista vastaan on myös identiteetin kannalta tietyllä tapaa määrittävä tekijä. Welhot piti viime kaudella liigassa selkeä identiteetti. Pysyykö se tiukentuneessa putoamistaistelussa siinä kiinni, ja jos ei, mikä on sen mahdollinen hinta tulevaisuudessa?

Oikaisu: Editoimme ensimmäistä liigakautta koskevaa kohtaa. Welhojen joukkue itseasiassa heikkeni ja heiltä lähti 11 pelaajaa liiganousun jälkeen. Alunperin kirjoitimme "suhteellisen samalla kokoonpanolla".

Sijoitus:
Taistelee suorasta säilymisestä, sijat 11-14.

Mikael de Anna

 

Karhut

1. Analyysinne viime kaudesta ja sen pohjalta tavoitteet tulevalle kaudelle?
Viime kaudella en ollut joukkueen mukana, mutta läheltä seuranneena. Joukkue sai henkisen lukon auki vaikean alkukauden jälkeen ja se siivitti joukkueen hurmosmaiseen tilaan ja sarjanousuun. Tulevat tavoitteet on asetettu pidemmälle kuin kauden loppuun. Suunnitelma on rakennettu viiden vuoden päähän ja ensimmäinen askel on toki sarjapaikan säilyminen.

2. Harjoittelu: Mitä asioita olette kesän harjoittelussa painottaneet ja miten? Kuinka paljon tapahtumia on ollut, entä lomaa?
Kesän pääpainona on ollut nopeus ja voima, joita tehty uuden fysiikkavalmentajan opastuksella. Näitä asioita on pyritty tuomaan myös lajiharjoitteluun. Loppukesästä ollaan pureuduttu enemmän viisikkopeliin. Kesällä pelaajilla on viikonloput ollut vapaat, muuten toimintaa on joka päivä. Poislukien elokuun harkkapelit.

3. Mihin pelin vaiheisiin olette panostaneet ensisijaisesti harjoituskaudella? Miten olette tätä harjoitelleet?
Pelitapa muuttuu enemmän pallollisempaan suuntaan, mutta muutos tuodaan vähitellen. Pallottoman pelin kautta lähdetty liikkeelle. Asioita käydään läpi lajiharjoituksissa, peleissä sekä videoiden kautta.

4. Millainen on yksittäisen harjoitustapahtumanne rakenne?
Normaali harjoitus: 1. Alkuverryttely, 2. lajitaito/ nopeus, 3. Teeman mukaisesti peliosuus (esim menneellä viikolla kääntöpelaaminen) 4. Loppupeli, 5. Loppuverryttely. 

5. Mitkä ovat pelifilosofiasi kolme tärkeintä periaatetta?
Intohimo, Pelaajalähtöinen, Rohkeus

Vastaajana päävalmentaja Mikko Lehti.

ANALYYSI
Karhuilla on takanaan pitkä kasvutarina. Osa pelaajista on ollut mukana jo muutama vuosi sitten, kun porilaisryhmä vajosi kakkosdivariin. Divarissa joukkue on edennyt askel askeleelta kohti kärkeä. Kaudella 16-17 se pelasi Divarin finaalissa ja oli monella tapaa jopa liigaan nousseita Welhoja edellä. Siinä missä toinen satakuntalaisjoukkue, liigasta pudonnut SalBa on ollut hyvin riippuvainen ulkopaikkakuntalaisista avuista, Karhut on vahvasti porilainen joukkue.

Vaikka Karhut on noussut askel askeleelta kohti Salibandyliigaa, sen mennyt liiganousuun päättynyt kausi oli kaikkea muuta kuin loogisen valmennusprosessin tulos. Kauteen mahtui vajoaminen jo playout -sijojen tuntumaan, valmentajapotkut, vasta pari kierrosta ennen runkosarjan päätöstä varmistunut pudotuspelipaikka ja lopulta hurmoksellinen vire kevään tosipeleissä. Karhut laittoi nippuun ensin Nurmon Jymyn, sen jälkeen runkosarjan voittaja NST:n ja lopuksi vielä Loviisan Torin. 

Karhujen vahvuus Divarissa on ollut sen pelitaitava ja hyvin vahvasti seuraan kiinnittynyt, yhtenäinen pelaajisto. Karhut on ennen kaikkea pelureiden joukkue. Sen lisäksi, vaikka joukkue on keski-iältään nuori, kokenut osasto on nähnyt liigaympyröitä aiemminkin ja lisäksi nuoriso-osasto on pelannut aikuisten pääsarjatasolla jo pidemmän aikaa. 

Haasteitakin tulee piisaamaan ja niistä suurimmat ovat nimenomaan pelillisiä. Divarissa Karhut oli parhaimmillaan peleissä, joissa syntyi paljon epäorganisoituja tilanteita. Näissä tilanteissa Karhujen pelitaitoiset pelaajat olivat parhaimmillaan päästessään haastamaan isossa tilassa. Parilla viime divarikaudellaan Karhut on pelannut erittäin miesorientoituneella puolustuspelitavalla, joka jo itsessään tuottaa jatkuvasti epäorganisoituja hetkiä. On oletettavaa, että harjoituksissa on näitä tilanteita tullut vastaan jatkuvasti ja sen myötä loogista, että Karhut on näillä hetkillä ollut vahvimmillaan. 

Tähän liittyy myös Karhujen suurimmat pelilliset haasteet. Karhujen pelaajamateriaali oli Divarin ehdotonta kärkipäätä, mutta se ei ole sitä Salibandyliigassa. Siinä missä epäorganisoituneet hetket olivat Karhujen etu sarjaporrasta alempana, sitä ne harvoin tulevat olemaan liigassa. Mikäli Karhut päästää pelin “virtailemaan” päästä päähän taitotasoltaan sekä kokemukseltaan kovempia liigaryhmiä vastaan, on odotettavissa vaikeuksia ja värikkäitä tappioita. Samaan aikaan tässä on tuoreen, nuoren ja kokemattoman päävalmentaja Mikko Lehden suuri dilemma. Lehti on tehnyt oikeansuuntaisia havaintoja Karhujen tulevista haasteista, mutta toinen asia on miten muutosprosessi saadaan vietyä läpi. Siinä missä epäorganisoituneet hetket tulevat olemaan Karhujen kannalta Salibandyliigassa vältettävä asia ja uhka, ne ovat olleet juuri se vahvuus, mikä on tehnyt Karhuista liigajoukkueen. Mikäli joukkuetta ryhdytään laittamaan organisoidumpaan muottiin, on vaarana menettää joukkueen terävimmät aseet. 

Sama haaste on ollut useammalla liiganousijalla vuosien saatossa. Se mikä toimi Divarissa - puolivallaton hyökkäyspeli, huikentelevainen puolustus - tuottaa suurimmat haasteen Salibandyliigassa. On hienoa, että päävalmentaja Lehti on lähtenyt rohkeasti muutosprosessin tielle - tehtävässä auttaa Lehden yhteinen historia usean nuoren pelaajan kanssa Karhujen juniorijoukkueissa. Helppo tehtävä ei tule kuitenkaan olemaan. Lisäksi, analyysi on ollut fiksu, mutta käytännön toimenpiteet eivät tue tätä. Karhut on vetänyt kesänsä haastattelun perusteella hyvin perinteiseen malliin, fysiikkaa painottaen. Pelitapamuutokset ottavat paljon aikaa ja sitä Karhuilla ei ole. Jää nähtäväksi loppuuko muutosprosessi vähin äänin ja nähdäänkö kaukalossa syksyn mittaan Divarista tuttu “pihapeliryhmä”. 

Käytännössä Karhut ovat muuttaneet erityisesti puolustuspeliään Divariaikojen voimakkaasta miesorientoituneisuudesta alueellisempaan suuntaan. Tämä tasapainottaa kyllä Karhujen pelaamista ja tuottaa kentälle enemmän ennalta ennakoitavia tilanteita. Harjoituspeleissä FBC Turkua vastaan tämä alueellisuus näyttäytyi vielä melko jäykällä tavalla ja se oli osin helpohkosti manipuloitavissa. Karhut kyllä reagoi nopeasti karvauspelin ongelmiin ja ratkaisuvaihtoehtona toimi matala 1-2-2 -karvaus. Puolustuspelivalinnat tukevat tavoitetta vahvemmasta organisoitumisesta, mutta samalla voivat erityisesti vahvoja hyökkäyspelijoukkueita vastaan jättää Karhut tyystin ilman pelivälinettä. Samalla Karhujen pelurit riisutaan heidän parhaista aseistaan.

Liiganousijalla on valittavissa, hieman kärjistäen, kaksi tietä. Lähteäkö pienellä riskilläkin rakentamaan valoisampaa tulevaisuutta vai vetääkö inhorealismilla maksimitulosta lyhyellä tähtäimellä. Ensimmäisessä uhkana on liigavisiitin jääminen hyvin lyhyeksi, toisessa taas se, että samat haasteet ovat edessä vuodesta toiseen ilman valoisampaa tulevaisuutta. Lisätiedot Rauman SalBalta. 

Sijoitus:
Taistelee suorasta säilymisestä, sijat 11-14.

Perttu Kytöhonka

 

OLS

1. Analyysinne viime kaudesta ja sen pohjalta tavoitteet tulevalle kaudelle?
Viime kaudella joukkue oli ottanut pelillisesti oikeansuuntaisia askelia, mutta synkkä vaihe kaudella ja tiukoissa peleissä viimeistelyn tehottomuus olivat vaivanneet. Lisäksi joukkue menetti paljon pisteitä ns. ennalta heikompia vastaan. Siinä syitä, miksi joukkue tippui pudotuspeleistä.

Meidän tavoite tulevalle kaudelle on, että jätkät oppis pelaamaan sählyä ja tekemään maaleja yhden enemmän kuin vastustaja.

2. Harjoittelu: Mitä asioita olette kesän harjoittelussa painottaneet ja miten? Kuinka paljon tapahtumia on ollut, entä lomaa?
Tapahtumia on ollut yhteisesti toukokuun alusta lähtien 4-6 krt/vko, joista osa harjoituksista ns. tuplatreenejä, joissa vedetään sekä lajiharjoitus, että erillinen fysiikkaharjoitus.

Omatoimijakso kesti juhannukselta neljä viikkoa.

Viime vuonna joukkue meni alusta asti lajilla voimakkaasti pelitapa/taktiikka edellä. Tänä vuonna meillä oli alussa lajilla tärkeimpänä teemana nostattaa vauhti harjoituksissa kovaksi ja pystyä havainnoimaan kovassa vauhdissa ympäriltä mitä tapahtuu.

Pojat eivät ole käytännössä juosseet varsinaista intervallilenkkiä yhtään, vaan sitä puolta on pyritty hoitamaan  lajilla. Erillisessä fysiikkaharjoittelussa painopisteenä on ollut kehonhallinta ja räjähtävyys.

3. Mihin pelin vaiheisiin olette panostaneet ensisijaisesti harjoituskaudella? Miten olette tätä harjoitelleet?
Määrällisesti eniten on harjoiteltu puolustuspelaamista, koska alkuun ajateltiin, että siinä tulee isoin ideologinen muutos. Tässä pitää nyt kuitenkin koko ajan miettiä toimintaa kriittisesti ja varsinkin sitä, miltä peli näyttää.

Nyt kun on yritetty saada pääpiirteet selviksi puolustamiseen, tästä eteenpäin pyritään keskittymään pallolliseen tekemiseen ja tuodaan sitä pallotonta siinä rinnalla koko ajan, kun kohdataan uusia haasteita.

Esimerkiksi SPV tarjosi taas harjoitusottelussa uudenlaisen haasteen, jollaiseen emme olleet vielä valmiita. Se vaatii omanlaista jumppaamista, mutta tästä eteenpäin puolustuspelin tarkennuksia käydään enemmän vain videolta ja harjoitukset rakennetaan tukemaan oman pallollisen pelin kehittymistä.

4. Millainen on yksittäisen harjoitustapahtumanne rakenne?
Pelkkä laji:
Ulkolämmin (futis+aktivoinnit) n. 25 min.
Alkupeli (päivän teemaan orientoiva pelimuoto)
Tekninen osa (päivän teemaan liittyviä drillejä, joissa pääpaino teknisessä suorittamisessa)
Keskipeli (syventää päivän teemaan)
Palauttava maalintekokisa
Peli 5vs5

Valmennustiimissä Lämsän Jani toimii hyvänä sparraajana lajisisältöjen suhteen ja tuo voimakastakin kritiikkiä, jos yksittäisen harjoituskerran sisällöt menevät päin persettä. Samoin pelaajisto pääsee tällä kaudella Coachtools-palvelun kautta antamaan helposti palautetta harjoituskerrasta ja siitä, tulivatko harjoituskerran tavoitteet heille selviksi riittävän hyvin.

Pientä tervehenkistä vääntöä on käyty nyt siitä, että miten halutaan viedä harjoitus läpi ja mikä on suhde esimerkiksi puhtaasti pelillisillä harjoituksilla ja kuinka paljon keskitytään teknisiin harjoitteisiin. Voi hyvinkin olla, että harjoitustapahtuman rakenne tulee kauden aikana tuosta jonkin verran muuttumaan ja painotukset muuttuvat vielä enemmän harjoituksiin, joissa on aina vastustaja mukana. Mutta ehkä meidän valmentajina täytyy entistä enemmän päästä kiinni niihin pieniin asioihin pelitavan sisällä, jotka tuovat laatua. Ettei homma jää liiaksi vain yleiselle tasolle ja täsmävalmennus puuttuu. Siinä on vielä paljon töitä, että päästään sille tasolle, joka tyydyttää meitä ja pelaajia.

5. Mitkä ovat pelifilosofiasi kolme tärkeintä periaatetta?
Havainnointi, haastaminen ja hiki.

Vastaajana päävalmentaja Jani Lipsanen

ANALYYSI
OLS on näyttänyt ulospäin hajuttomalta ja mauttomalta ilman suuria pelillisiä vahvuuksia tai identiteettiä. OLS:in tuki ja turva on ollut sen juniorimylly, jota se on viimeisiin vuosiin saakka dominoinut Pohjois-Suomen laajalla alueella mielin määrin. Nyt silläkin puolella on synkkiä pilviä taivaalla, sillä A-nuoret putosivat SM-sarjasta eikä OLS lopulta saanut joukkuetta A-nuorten Divariinkaan. Kun organisaatio ei ole kyennyt kehittymään taloudellisten lihasten osalta, olisi jatkuva ja ehtymätön juniorimylly elintärkeää. 

OLS joutui etsimään kauden päätteeksi uuden päävalmentajan, kun nuori ja lupaava päävalmentaja Eetu Vehanen siirtyi Sveitsin NLB:ssä pelaavan Ad Astra Sarnenin peräsimeen. Korvaaja löytyi Vaasasta, kun Divarissa Welhoja ja SB Vaasaa luotsannut Jani Lipsanen tarttui oululaisseuran tarjoukseen. Lipsanen oli OLS:ilta mainio haku, sillä hän on sekä Kuopiossa, että Vaasassa osoittanut kykenevänsä kehittämään joukkueitaan. SB Vaasassa Lipsanen toteutti suurta kulttuurinmuutosta ja kykeni kehittämään hieman old school -henkisestä vaasalaisryhmästä Divarin vakuuttavimpia joukkueita. Erittäin hyökkäysorientoitunut joukkue taipui lopulta hyvinkin yllättäen Loviisan Torille kolmessa ottelussa puolivälierävaiheessa, mutta runkosarjassa vaasalaisryhmä oli ajoittain Divarin paras joukkue. 

SB Vaasa oli melko nopeasti pystysuuntaan hyökännyt joukkue, joka oli erittäin vahva epäorganisoituneilla hetkillä sekä myös erikoistilanteissa. Haasteita joukkue kohtasi erityisesti tiiviitä ja matalan puolustusblokin joukkueita vastaan, jolloin sen keinot ajoittain tuntuivat loppuvan. OLS puolestaan ei ole pelaajamateriaaliltaan suhteessa vastustajiin yhtä laadukas joukkue kuin SB Vaasa, joten on mielenkiintoista nähdä miten Lipsanen lähestyy erityisesti hyökkäyspelin organisointia. 

Kuten haastattelustakin käy ilmi, Lipsanen on uuden polven älykäs valmentaja, joka suhtautuu jatkuvalla kriittisyydellä myös omaan tekemiseensä. Määrällisesti joukkue on käyttänyt eniten aikaa puolustuspelin harjoitteluun, mutta nyt painotus on siirtynyt hyökkäyspeliin. Tämä on kirjoittajan mielestä pätevä valinta, sillä vaikka puolustuspelin tärkeys on kaikille jopa itsestäänselvää, salibandy lajina on sellainen, jossa säännöt suojelevat pallollista joukkuetta voimakkaasti. Sen myötä alemman kastin joukkueen kannalta pelkkä puolustustaistelu tarkoittaa toki ajoittaisia valonpilkahduksia, mutta lopulta päättymätöntä taistelua tuulimyllyjä vastaan. Mikäli omalla hyökkäyspelillä ei kyetä minimissään pysymään pallossa ja kuluttamaan minuutteja vastustajan pallollisista hetkistä, voittamisen todennäköisyys on isossa kuvassa häviävän pieni.

OLS on organisaationa tilanteessa, jossa sen tulisi miettiä hyvin tarkkaan mitä he haluavat olla. Paikallaan pysymistä ei ole käytännössä olemassa, sillä liigajoukkueet kehittyvät koko ajan ja paikallaan seisova organisaatio tulee pikku hiljaa valumaan alaspäin. OLS:illa olisi edelleen mahdollisuudet rakentaa Oulun seudun suurimpana toimijana rauhallinen ja vahvan identiteetin toimintakulttuuri, jossa rakennetaan omaleimainen tulkinta salibandystä. Tämä ei edes vaatisi shekkivihon avaamista ja siirtomarkkinoilla rellestämistä. Organisaatio voisi hyvin hyväksyä, että se menettää aika ajoin pelaajiaan muualle, mutta kun toimintakulttuuri ja identiteetti olisi vahva, se “oma juttu” ruokkisi kokonaisuutta ja OLS rikastuttaisi Suomen salibandyä monella tavalla. Nyt se on käytännössä Pohjois-Suomen “Koovee” ilman selviä vahvuuksia tai kilpailuetua. Eetu Vehanen oli hyvä päävalmentaja OLS:ille ja sitä on myös Jani Lipsanen. Voisiko Lipsanen toimia muutoksen alulle panevana tekijänä? Liiga kaipaa elinvoimaista ja kilpailukykyistä OLS:ia. 

Sijoitus:
Taistelee suorasta säilymisestä, sijat 11-14.

Perttu Kytöhonka

 

Koovee

1. Analyysinne viime kaudesta ja sen pohjalta tavoitteet tulevalle kaudelle?
Me valmennustiimissä pyrittiin siihen, että osattaisiin vähän kaikkea. Tämä johti siihen, että osattiinkin monia asioita, mutta ei lopulta mitään todella hyvin. Sen myötä voidaan katsoa, että meiltä puuttui pelillinen identiteetti, jokin sellainen selkeä vahvuus ja selkänoja johon nojata vaikeammilla hetkillä. Meidän viestimme ei ollut pelaajien suuntaan riittävän selkeä. 

Siellä kentällä näkyi ennen kaikkea siinä, että meidän organisoitu 5v5-hyökkäyspelaaminen tuotti lopulta enemmän maalipaikkoja vastustajalle, kuin meille. Olemme katsoneet, että tähän syynä taas on se, että meillä ei ollut rakennetta riittävästi ja olimme organisoineet hyökkäyspelin liian väljästi. Toisin sanoen, pelaajille oli jätetty turhan paljon aukkoja itse täytettäväksi. 

Tammikuun jälkeen lähdettiin selkeästi yksinkertaistamaan asioita, jonka myötä viisikkopuolustaminen parani ja meistä tuli hieman hankalammin voitettava vastustaja. Parantunut viisikkopuolustaminen tuotti samalla lisää kääntöpaikkoja. Näkisin, että nämä toimenpiteet lopulta riittivät siihen, että emme joutuneet karsimaan liigapaikasta. Siitä ei pääse mihinkään, että tulos oli lievä alisuoritus joukkueelta.

Positiivista joukkueessa on ehdottomasti se, että se on yhtenäinen ja pelaajilla on hauskaa yhdessä. Sen myötä yhteinen arvomaailma on melko mutkatonta luoda. Siellä kentällä tämä yhtenäisyys ei näkynyt riittävästi kuin vasta loppukaudella ja se on toki lopulta ratkaisevaa. Haluamme sen yhtenäisyyden näkyvän hyvänä vuorovaikutuksena, itsensä likoon laittamisena ja sellaisesta raastamisesta nauttimisena. Valmentajilla on tässä iso rooli myös oman penkkitoiminnan suhteen. Pyrimme olemaan positiivisia ja rauhallisia. 

2.-3. Harjoittelu: Mitä asioita olette kesän harjoittelussa painottaneet ja miten? Kuinka paljon tapahtumia on ollut, entä lomaa? Mihin pelin vaiheisiin olette panostaneet ensisijaisesti harjoituskaudella? Miten olette tätä harjoitelleet?
Harjoittelussa on pääpaino ollut ennen kaikkea 5v5-pelissä ja erityisesti organisoidussa hyökkäyspelaamisessa. Haluamme luoda kentälle vahvat rakenteet kaikkiin hyökkäyspelivaiheisiin. Jos viime kaudella voidaan katsoa meidän hyökkäyspelaamisemme tuottaneen enemmän tilanteita vastustajalle kuin meille, niin minimitavoitteena täytyy olla että emme jää miinukselle siinä. 

Olemme hinkanneet paljon miten rakennetaan alueellisia ylivoimia tarkoituksenmukaisiin peliasentoihin. Työkaluina on käytetty videoita, vahvaa henkilökohtaista ohjaamista ja voisi tiivistää, että olemme ylipäätään opetelleet pelaamaan salibandyä. Harjoittelusta on yritetty tehdä äärimmäisen pelinomaista, mutta luonnollisesti opetteluvaiheessa olemme tehneet asioita selkeiksi ja helpoiksi. Olemme pyrkineet räätälöimään tiettyjä tilanteita mahdollisimman hyvin pelitilannetta vastaaviksi, mutta kuitenkin niin että oppimisen kannalta edetään asteittain helpommasta kohti vaikeampaa.

Määrällisesti olemme harjoitelleet 4-5 yhteistä treeniä viikossa, joista lajia on koko ajan ollut minimissään 3-4 kertaa viikossa. Aamuharjoituksia on ollut tarjolla niille, jotka niihin kykenevät. OT-jakso meillä oli melko tarkkaan kuukauden mittainen, johon sitten rakensimme myös omatoimisia lajiharjoituksia. Fyysisellä puolella olemme panostaneet loukkaantumisten ennaltaehkäisyyn sekä lajinomaiseen kestävyysharjoitteluun pelin kautta. Fysiikkavalmentajamme Jenni Puputin rooli on ollut merkittävä rasituksen seurannassa ja ylipäätään harjoittelun rytmittämisessä.

Yleisesti ottaen olemme melko hyvin aikataulussa, joskin viisikkopuolustamisen ja kääntöpelaamisen suhteen olemme hieman jäljessä. 

4. Millainen on yksittäisen harjoitustapahtumanne rakenne?
Aloitamme usein videolla, jonka jälkeen meillä on kroppaa treeneihin valmistava harjoitus tai muu kevyt oheisharjoitus. Lajiharjoitus kestää meillä 50-90 minuuttia hieman sisällöstä riippuen ja treenit päättyvät huoltavaan osioon. Kokonaiskesto meillä oli harjoituksissa alkukesästä noin 2,5 tuntia. Tällä hetkellä mennään hieman yli kahden tunnin ja kaudella sitten liikuttaneen 2h +/- 15 minuuttia sisältäen palaverit.

5. Mitkä ovat pelifilosofiasi kolme tärkeintä periaatetta?
Kiitos hienosta kysymyksestä. Oikeastaan voisi lähteä siitä, että on olemassa valmennustiimin “ihanne” ja sitten nykyhetki. Sitä ihannetta kohdin lähdetään rakentamaan, mutta se on prosessi.

Mutta ensimmäisenä, kaiken perustana on yhteistoiminta. Käytän tätä suomen kielen termiä mieluummin kuin kollektiivia. Kaikki mitä tehdään, tehdään yhteistoiminnan kautta. 

Pallollisen pelin osalta pyrimme luomaan koko ajan alueellisia ylivoimia ja näkemään, että pallo on vallan väline. Haluamme olla proaktiivisia, eli Koovee määrittäisi pelin kulun. 

Puolustuspelissä emme pyri mihinkään erityiseen mediaseksikkyyteen, vaan ydinasiana on vastustajan maalinteon kannalta vaarallisimpien aluiden puolustaminen, toisin sanoen keskustan hallinta. Puolustamista muokataan sitten hieman vastustajan mukaan, mutta tätä haetaan.

Vastaajana päävalmentaja Ilja Pantzar

ANALYYSI
Koovee on askel askeleelta vajonnut Tampereen seudun kolmoseksi Classicin ja Nokian KrP:n puristuksessa. Pikku hiljaa on alkanut näyttää siltä, että Tampereen seudun laajasta ja laadukkaasta juniorityöstä huolimatta kolme liigajoukkuetta alkaa olla kovenevassa kilpailussa, no, aika monta liigajoukkuetta. Tällä kaudella on lähellä, että tilanteeseen tulee muutos, mutta Kooveen kannalta ei positiivinen sellainen. Sarjapaikan uusiminen tulee olemaan työn ja tuskan takana. 

Mikä on Se juttu, joka luo Kooveelle jonkinlaisen kilpailuedun suhteessa Classiciin tai Nokian KrP:hen? Toistaiseksi Koovee ei ole sellaista kyennyt kehittämään ja identiteetti on jäänyt epämääräiseksi. Haluaako Koovee olla inhorealistinen puolustuspeliorientoitunut raastaja a la Rauman SalBa? Vai haluaako se kenties olla salibandyhipsterien ihastelema, uraauurtava hyökkäyspelikollektiivi, joka pystyisi haastamaan isompia, silti usein häviämään romanttisesti? Vai jotain muuta? Viime kausina ulospäin on muodostunut kuva, että se on halunnut olla “urheilullinen”, “kovaa harjoitteleva” ja ylipäätään jokin itse peliin liittymätön adjektiivi. Ongelma on se, että etua näiden kautta on Salibandyliigassa enää vaikea rakentaa. Sen myötä Koovee on ollut enemmän tai vähemmän “pirteä” ja tämä ei ole positiivinen termi kilpaurheilun yhteydessä. 

Kooveen viime kausi oli tervanjuontia ja jossain kohtaa näytti, että tie vie suoran putoajan paikalle. Loppukauden piristyminen ja playouteissa Steelersin totaalinen pelitavattomuus toi kuitenkin sarjapaikan myös tälle kaudelle. Kevään aikana Koovee oli tuttuun tapaan siirtomarkkinoiden häviävänä osapuolena ja erityisesti ykkössentteri Perttu Koljosen lähtö LASBiin rokottaa joukkuetta. Ykköskentän kokenut rightin laituri Riku Reunamäki on sivussa pitkälle vuodenvaihteeseen ja nämä ovat Kooveen valmiiksi kapealle ratkaisijaosastolle isoja lovia. 

Päävalmentajaksi nyt myös virallisesti nimitetyn Ilja Pantzarin johdolla Koovee on tehnyt selkeitä johtopäätöksiä. Menneellä kaudella joukkueen hyökkäyspeli ei ollut riittävän organisoitua ja sen sijaan, että se olisi tuottanut maaleja vastustajan päähän, tuotti se takaiskuja omiin. Analyysi on ollut, että hyökkäyspeli oli organisoitu liian löyhästi ja siihen Koovee on laittanut paljon paukkuja. Tämä ei ole jäänyt puheen tasolle, vaan Koovee on satsannut lajiharjoitteluun voimakkaasti myös kesän aikana. Kesä nähdään yhä usein jaksona, jolloin laji on mukana näennäisesti jos ollenkaan. Suuria muutoksia peliin ja pelaamiseen ei yksinkertaisesti kuitenkaan ehdi tekemään, mikäli todellinen pelitapatyöstö aloitetaan vasta heinäkuun lopulla. Kooveen muutostoimenpiteet ovat näin ollen tukeneet analyysiä. 

Peli ja sen haasteet näyttäytyvät usein erilaisena maailmana ainoastaan kärkijoukkueita valmentaneen ja pohjalla operoivan valmentajan silmin. Siinä missä maajoukkuetason pelaajat kykenevät täyttämään löyhän organisoinnin ja valmennusprosessin aukkoja usein menestyksekkäästi, peräpäässä nämä paljastuvat raa’asti. Muutosprosessityö on äärimmäisen vaativa tehtävä - tätä se on erityisesti hyökkäyspelin kehittämisen osalta - sillä vaikka analyysi olisi hyvä, toimenpiteet loogisia ja harjoitusprosessikin kaikin puolin mitat täyttävä, tulos taululla voi olla kehno. Tällöin tarvitaan sitkeyttä, johtamiskykyä ja keinoja löytää valonpilkahduksia silloinkin kun tulostaulu ei niitä näytä. Tämä kirjoittaja uskoo, että intohimoiset salibandymiehet Ilja ja Iivo Pantzar etunenässä Kooveen valmennustiimissä ovat erinomaisella asialla, mutta tuleeko siitä palkintoa? 

Sijoitus:
Taistelee suorasta säilymisestä, sijat 11-14.

Perttu Kytöhonka